Armoton media

Jakso 5: Jos sanat voisivat tappaa

Vallanpitäjien suojelu ei kuulu median tehtäviin eikä vallan vahtikoiran tehtävä ole kadonnut. Kupittaan sairaalan väärinkäytöksiä julkisuuteen tuonut toimittaja Rebekka Härkönen sanoo, että tämä oli niitä juttuja, jota hän ei olisi voinut jättää tekemättä. Mutta mitä tapahtuu journalismille, kun tiedotusvälineistä aiheensa ammentava some muuttuu aina vain myrkyllisemmäksi?

Jakso 4: Armoton media, julmempi some

Sosiaalinen media on villi ja vapaa temmellyskenttä, jossa kuka tahansa voi joutua kielteisen julkisuuden kohteeksi. Julkista työtä tekevät ammattilaiset, kuten toimittajat, ovat somessa tapahtuvalle kiusaamiselle erityisen alttiita. Vastassa ovat mielipidevaikuttajat, jotka pystyvät keräämään isoja seuraajajoukkoja yhtä ihmistä vastaan. 

Jakso 3: ”En ole kenellekään sanonut, että juon itseni hengiltä…”

Hymy-lehti julkaisi vuonna 1970 paljastusjutun nuoresta kirjailijasta Timo K. Mukasta. Julkisen sanan neuvosto oli juuri aloittanut, mutta Journalistin ohjeita ei sen mukaan rikottu. Mitä tapahtui mediassa ennen ja jälkeen Lex Hymyn, joka muutti yksityisyydensuojaa kohtuullisemmaksi? Muuttuivatko myös toimittajien työtavat ja asenteet?

Jakso 2: Miltä mediakohun kohteeksi joutuminen tuntuu

Kupittaan sairaalan entinen ylilääkäri Jyrki Heikkilä kuvaa mediakriisin ensimmäisiä päiviä näin: ”Viitisen päivää se oli rumputulta. Jutuista syntyi käsitys, että potilailla ei ole välitöntä hengenvaaraa, mutta jotain kamalaa siellä sairaalassa täytyy olla.” Media ei välitä vain tapahtumia, se muokkaa myös mielikuvia ihmisistä.

Jakso 1: Miten minusta tuli mediakohun osapuoli

Turun Sanomat paljasti jutuissaan talvella 2016, että Kupittaan psykiatrisen sairaalan G1-osastolla oli vanhuspotilaita kohdeltu kaltoin. Toimittaja Ulla Järvi päätyi sattumalta mukaan jo juttusarjan syntyvaiheisiin, seuraamaan tapahtumia erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen ylilääkärin näkökulmasta.