Yle Areena
Kulttuurin ajankohtaisohjelma Kultakuumeen kolumni.
"Olen koukussa sarjan tapaan kehua ihmistä. Ohjelman sydän on tekijän ruokanäkemyksen ja vastaanottajan ruokakokemuksen välittäminen. Miten lämmöllä, tarkasti katsoen ja rakastaen puhutaan siitä, mitä toinen on tehnyt. Kun sanat loppuvat, napautetaan pöytää: erinomaista."
"Minä kasvoin 1970-luvun Suomessa ja luin tyytyväisenä sen ajan lastenkirjoja. Monet niistä olivat ruotsista käännettyjä valokuvateoksia. Satu paratiisista –kirjan oli runollisesti ruotsin kielestä suomentanut muuan Mirkka Rekola. Hollantilaisen Lies Wiegmanin mustavalkoisissa kuvissa alastomat pikkupoika ja pikkutyttö elävät luomiskertomuksen tarinaa. Yhdessä kuvassa tyttö katsoo pienenpientä sammakkoa paljaalla rintakehällään. Seuraavassa kuvassa tyttö loikkii sammakon lailla peppu viuhuen."
"Kirjallisuuden maailma on minulle intiimi ja keskittymiselle rakentunut yksityinen alue. Messuilla 80 000:n ihmisen kanssa saan paniikkihäiriötä muistuttavan olon. "
"Minua piinaa yksi toistuva kirjoitusvirhe. Kaikkien ryhmä-alkuisten yhdyssanojen R muuttuu tekstissäni säännöllisesti T:ksi. Tyhmätyö. Tyhmädynamiikka. Tyhmärooli. Tyhmänjohtaja. Tyhmäytyminen. Kyse on tietenkin psykologiasta. Olen aina vihannut ryhmätöitä."
"Enkä tarkoita sitäkään, että Suomen nuoriso olisi pöljää ja yleissivistymätöntä. Mutta jos joku siitäkin silloisesta lukiolaisjoukosta tarttuu tulevan vuoden aikana Väinö Linnan romaaniin, on se Louhimiehen ja kumppaneiden ansiota. Linnan teokset ansaitsevat tulla luetuiksi, tarinat kerrotuiksi, nähdyiksi ja koetuiksi. Patsaiksi ne ovat liian eläviä."
"Pahinta, mitä esiintyjä voi tehdä, on huudella lavalta yhdeksän runoa luettuaan: ”Vieläkö on aikaa?” Yksikään järjestäjä ei vastaa rehellisesti ”Ei! Tule jo pois sieltä!” vaan hymyilee väkinäisesti ja nyökkää."
"Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Satukirjojen jalomieliset prinssit on syrjäytetty. Jalomielisyys on sananakin kulahtanut. Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Oman edun tavoittelusta on tullut hyve. Otetaan se, mikä on tarjolla. Otetaan sekin, mikä ei ole tarjolla, koska joku sen hölmöyksissään luovutti."
"Viime viikko jää mieleeni hämmentävänä. Silloin poikkeuksellisen moni maalainen vilttiintyi lausumaan sosiaalisissa ja epäsosiaalisissa medioissa kotiseudustaan niin kauniita sanoja, ettei sellaisia kuule yleensä kuin kansallispukuisten kunniamummojen tai Kalle Väänästä siteeraavien kotiseutuneuvosten kuivissa juhlapuheissa."
"Taiteenlajeista ainoastaan musiikki operoi minussa näin. Minulla ei ole taitoa analysoida, miksi näin tapahtuu. Miksi tunteet paisuvat hyvän musiikin äärellä. Mutta jo alakoulussa huomasin, että kaikki eivät reagoineet musiikkiin samalla tavalla. Jotkut olivat ihan kuin ei mitään. Minulla ihokarvat nousivat, itketti ja pakahdutti."
"Kahvihetkeni meni melkein pilalle, kun tahtomattani ryhdyin seuraamaan valotaulun frekvenssiä. En kuitenkaan katsonut asiakseni loukkaantua. Olinhan keskellä kauppakeskusta – sellaiseenhan nämä mainostaulut jotenkin kuuluvat. Kyseessä ei ollut siis ruma kategoriavirhe – niin kuin vaikka munakkaaseen tumpattu tupakka."
Löydä itsellesi sopiva
Uusia podcasteja lisätään jatkuvasti