
Antti Niemi ja Satu Pihlaja
Tervetuloa Pari Koutsia -podcastiin, kuuntelemaan parin koutsin keskusteluja, joissa ratkotaan elämän pieniä ja suuria mysteereitä. Mukana Satu Pihlaja, psykologi, coach, tietokirjailija ja Antti Niemi, agile coach, certified coach ja myöskin tietokirjailija. Satu Pihlaja https://www.linkedin.com/in/satu-pihlaja-8a640920/ https://www.instagram.com/satupihlajacoaching/...

Lomakausi lähestyy. Mutta voisiko lomaa saada myös arkeen?

Maailmassa riittää kriisejä ja omassa elämässäkin voi kaikenlaista yllättävää sattua: vaikka ero, työttömyys tai sairastuminen voi sattua kenen tahansa kohdalle. Voi joutua onnettomuuteen tai vaikka tulla ryöstetyksi matkalla. Resilienssiä, eli muutosketteryyttä tarvitaan yllättävistä ja joskus isoistakin muutoksista selviytymiseen.

Suomalaisten lukeminen on kuuma aihe. Hauska kansainvälisesti levinnyt meemi väitti, että Suomessa on sellainen patsaskin, jossa mies on puoliksi veden alla, ja silti kädessä on kirja, jota hän lukee. Voimme nyt paljastaa, että kuva on tehty AI:llä, eikä sellaista patsasta ole, mutta kirjat on varmaankin edelleen ainakin osalle suomalaisista tärkeitä. Kuitenkin äänikirjojen kuuntelu jatkuvasti lisääntyy, ja osa ihmisistä väittää, ettei äänikirjan kuuntelu ole sama asia kuin lukeminen. No ei varmaan olekaan, mutta eikös se kuitenkin aja saman asian?

Suomessa löytyy sanontoja, kuten “omakehu haisee”, “se jolla onni on se onnen kätkeköön” ja “joka kuuseen kurkottaa, se Katajaan kapsahtaa”. Isot puheet omista pyrkimyksistä, tekemisistä ja saavutuksista kehoitetaan pitämään piilossa muilta.

Pääsiäiseen liittyy osalla paastoamisen perinne, Ramadan on muslimien vuosittainen paasto, jossa syömistä rajoitetaan. Lisäksi vuosittain on tipatonta tammikuuta, jossa pidetään taukoa alkoholin käytöstä, vegaanihaastetta jossa syödään vegaanisesti kuukauden ajan. Makean syömistä vähennetään karkkilakon aikana ja tupakointia tupakkalakon avulla. Nykyään tietysti pidetään myös somepaastoa, ja onhan näitä kaikenlaisia mehupaastoja ja pätkäpaastoja, jossa syömistä rajoitetaan.

Uupumuksesta puhutaan nykyään paljon, ja usein keskustelu kääntyy nopeasti työhön: liian kovat vaatimukset, huono johtaminen, liikaa tekemistä. Ja totta kai työ voi kuormittaa ihmistä valtavasti. Mutta samalla herää yksi vaikea kysymys. Onko uupumus aina työn syy? Voiko joskus olla niin, että työ on vain yksi osa kokonaisuutta ja kuormitus syntyy myös elämäntavoista, palautumisesta, omista rajoista tai siitä, että yritämme mahduttaa elämään liikaa asioita samaan aikaan?

Paljon keskustellaan siitä, miten yksilön huomiointi on nykyään yhä tärkeämpää. Työpaikalla pitää huomioida diagnooseja, yksilöllisiä taipumuksia, toiveita etätyöskentelystä ja ylipäätään työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Hyvä pomo on sellainen, joka joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. inhimillinen johtaja on hyvä johtaja. Samaan aikaan työhyvinvointikyselyissä nousee aina esille, miten tasapuolisuus ja reiluus koetaan tärkeiksi johtamisen piirteiksi. Oikeudenmukainen johtaminen lisää työhyvinvointia. Työtehtävät pitäisi jakaa tasapuolisesti niin, että kullakin on yhtä paljon tehtävää - vai pitäisikö, pitäisikö kuitenkin huomioida jaksamista yksilöllisesti, tai kunkin yksilöllistä tilannetta muutenkin?

Uupumuksesta puhutaan nykyään paljon, ja usein keskustelu kääntyy nopeasti työhön: liian kovat vaatimukset, huono johtaminen, liikaa tekemistä. Ja totta kai työ voi kuormittaa ihmistä valtavasti. Mutta samalla herää yksi vaikea kysymys. Onko uupumus aina työn syy? Voiko joskus olla niin, että työ on vain yksi osa kokonaisuutta ja kuormitus syntyy myös elämäntavoista, palautumisesta, omista rajoista tai siitä, että yritämme mahduttaa elämään liikaa asioita samaan aikaan?

Kasvisruoka on viime vuosina yleistynyt paljon. Moni vähentää lihaa terveydellisistä syistä, ympäristön takia tai eläinten hyvinvoinnin vuoksi. Samaan aikaan kasvisruoka tuntuu herättävän yllättävän paljon tunteita. Joillekin se on tärkeä arvo ja elämäntapa. Toisille taas pelkkä puhe kasvisruoasta voi tuntua syyllistävältä tai ärsyttävältä. Miksi niinkin arkinen asia kuin ruoka herättää näin voimakkaita reaktioita? Onko kyse oikeasti ruoasta, vai jostain paljon syvemmästä, identiteetistä, arvoista tai siitä, että koemme elämäntapamme tulevan arvostelluksi?

https://yle.fi/a/74-20208779 [https://yle.fi/a/74-20208779] “Meille on myyty aika pitkään ajatusta siitä, että hyvä parisuhde on sellainen, jossa on helppoa. Että löytyy se ‘oikea’, jonka kanssa kaikki loksahtaa paikalleen, riitoja ei synny ja arki rullaa ilman kitkaa. Mutta entä jos se onkin harha? Entä jos se, että kaikki on liian helppoa, onkin joskus merkki siitä, että jompikumpi joustaa liikaa, nielee omat tarpeensa ja esittää toisen toiveisiin sopivaa versiota itsestään? Tänään me puhutaan parisuhteiden kitkasta. Siitä, miksi erimielisyydet ja riidat eivät välttämättä ole merkki huonosta suhteesta – vaan joskus päinvastoin.Ja siitä, miksi aito yhteys syntyy usein vasta silloin, kun uskalletaan olla vähän hankalia, vähän keskeneräisiä ja vähän enemmän omia itsejämme.
Löydä itsellesi sopiva
Uusia podcasteja lisätään jatkuvasti