Yle Areena
Miten suomalainen kesä saatetaan sanoiksi? Sanatyöläisten kanssa pohditaan, miten suomalaista kesää voisi kuvata, mitä elementtejä se sisältää, mitä sen pinnan alla piilee. Toimittajana Paula Jokimies.
Enni Mustosen nimellä kirjoittava kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja Kirsti Manninen johtaa kesällä Hotelli Varpulaa. Varpula on Mannisen kotitalo, jonka naapurustossa asuu runsaasti jälkipolvea. Hotelli on siis leikkisä nimitys, joka kuvaa kesänviettoa Varpulassa; ovet ovat avoinna, tuttuja ja tuntemattomia ramppaa tiluksilla ja itse emäntä makoilee pihakeinussa ja seuraa lastenlasten hyörinää. Suomen kesän juttu on vihreys ja valo, sanoo Manninen. Hänen mukaansa meissä oleva lapsi vapautuu kesällä, aikataulut muuttuvat, syntyy spontaaneja kokoontumisia, eikä kukaan jaksa olla ryppyotsainen. Manninen määrittelee itsensä mummaksi, hän on se vanha, viisas nainen, joka elää kesää aina uudelleen jälkipolvien kanssa.
Sisällämme uinuva villieläin vaatii kesällä uutta reviiriä. Näin sanoo kirjailija-toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen. Hän tarkoittaa, että kesällä pitää päästä ulos luontoon, ensiavuksi riittää jopa oma pihaterassi. Heikkisen mielestä Suomen kesä on sosiaalinen kyhäelmä, joka sovitaan pidettäväksi kävi miten kävi. Niinpä sen alkamisesta kannattaa päättää valon määrän mukaan. Mikko-Pekka Heikkinen on luontoihmisiä, joka mahdollisuuksien mukaan viettää kesää merellä, kalliolla, tunturissa tai saaressa. Kysyttäessä millaisen luonnekuvan hän piirtäisi kesästä, on vastaus melko konnamainen: Batman-sarjakuvista tuttu viirusilmäinen ja vinohymyinen Jokeri, koskaan kun ei voi tietää syökseekö kesä seuraavaksi jättimäisen hyttysparven vai tukalan paahteen.
Kesä tuo mukanaan haikeuden, sanoo muusikko-sanoittaja Mariska. Hän kuvailee kesää termillä bittersweet, kokemus on siis suloinen ja haikea samaan aikaan. Mariska löytää kesästä hyvinkin tumman pohjavireen, kuolemanpelon, josta luonnon sykli ja kukoistuksen hiipuminen muistuttaa. Aiemmin asia ahdisti, nyt hän sanoo, että suhtautuu siihen lempeämmin. Mariskalle kesän tärkeitä elementtejä ovat fauna ja floora, mahtuu mukaan kuulemma muutama ihminenkin. Luonto on kaupungissa kasvaneelle muusikolle tärkeä. Mariska sanoo tekevänsä työtä, jota tekisi, vaikkei se olisikaan työtä. Silti tuotteliaankin kauden aikana hän usein piipahtaa päivittäin kuljeksimassa vaikkapa kalliolla.
Runoilija-kirjailija Tomi Kontio on synkäksi kuvaamasta luonteestaan huolimatta kesäihminen. Hän pitää kesän valosta ja valoisista öistä. Valo ja vesi ovat myös ne kaksi elementtiä, jotka tuovat suomalaiselle lukijalle tunteen kesästä. Kontio sanoo, että vaikka hän kirjoittaakin paljon kesästä, on kyse kuitenkin lopulta ihmisistä ja olemassaolon isoista kysymyksistä. Tomi Kontio pitää kesäistä puuhastelua suorastaan filosofisena, esimerkkeinä hän mainitsee luonnossa kulkemisen ja onkimisen. Isänä hän nauttii, kun omat lapset riemuitsevat samoista asioista, joista hän itsekin on lapsena pitänyt.
Kirjailija Anni Kytömäelle kesään sopeutuminen teetättää työtä. Hän sanoo pitävänsä huhtikuusta ja loka-marraskuusta, jolloin hän kokee rauhaa ja levollisuutta, koska niissä ei ole ulkoisia pakotteita. Kesään sopeutumista jouduttavat tuoksut ja avovesissä uiminen. Hämeenkyrössä asuva, luontokartoittajaksi aikanaan kouluttautunut Kytömäki liikkuu paljon luonnossa. Eräsankariksi hänestä ei kuitenkaan ole, mieluiten hän tekee päiväretkiä hyvinkin syrjäisiin paikkoihin. Anni Kytömäen kirjoissa luonto on vahvasti läsnä, mutta varsinaisesta luontokuvauksesta hän ei itse välitä, se on hänen mielestään aina riskaabeli juttu. Sen, mitä hän kirjoittaa luonnosta, pitää liittyä jotenkin kirjan juoneen.
Kirjailija Reijo Mäen Vares -dekkareissa yhdessä pääosassa on liki poikkeuksetta kesä. Näin siitä huolimatta, että kirjailija itse tunnustautuu syysihmiseksi. Kesässä vaikeinta siedettävää on hänelle erityisesti helle. Nuorempana häiskänä oli Mäen mukaan ihan ykköstä se kun terassit avautuivat. Nykyisin miestä vetää puoleensa paljon tiukemmin saaristo ja saaristossa sijaitseva mökki. Reijo Mäen mielestä suomalaisen dna:han on rakennettu se, että kesällä pitää panna haisemaan ja pitää myös panna. Jos elokuussa huomaa, että tavoitteet ovat jääneet täyttymättä, on epätoivoista ajatella selviävänsä marraskuusta.
Näytelmäkirjailija, ohjaaja Sirkku Peltolan suhde kesään on muuttuvainen. Siihen liittyy halu varjella kesää ja luontoamme. Peltola tunnustautuu syysihmiseksi, hän sanoo, että kesässä on liian paljon pauhua ja väriä. Sirkku Peltolan kesä kuluu pääosin mökillä Roineen rannalla, Kangasalan Saarikylissä. Peltola sanoo, että kesään kuuluu kaikenlainen puuhastelu ja vaivannäkö, se on elämää ja muistuttaa meitä siitä miten asiat syntyvät. Tarkkanäköisyydestään tunnettu Peltola mainitsee yhdeksi kesän tunnistettavaksi ominaisuudeksi aistillisuuden. Kesäterassit ja tanssilavat ovat täynnä toivoa ja kaikkeen sisältyy väreilevä kosioretki.
Runoilija Ilpo Tiihonen imee kesää kaikilla aisteillaan ja purkaa sen syksyllä tekstiksi. Välimatka on hyväksi myös runoudessa, sanoo Tiihonen. Kesässä on hänen mukaansa niin paljon aistittavaa, että kirjoittamiselle ei jää tilaa. Tiihonen ja puolisonsa, harmonikkataiteilija Merja Ikkelä, viettävät kesiään rehevässä Lohjansaaressa. Ilpo Tiihosen mielestä vanha kansanloru “Kuu kiurusta kesään” on yksi suomen kielen kauneimpia runoja, siinä ollaan hyvän runouden äärellä. Linnut tuovat kesän tullessaan, hän sanoo painokkaasti. Myös liikkuminen vesillä ja hyvä musiikki ovat kesän elementtejä.
Kesällä tuhlataan nukkumiseen mahdollisimman vähän aikaan, tämän oppi laulaja Kyösti Mäkimattila jo isältään. Valo on hänestä kesän leimallisin piirre. Mäkimattila on tehnyt lapsesta asti kesät töitä, niinpä hänestä kesään liittyy onnistuneen työsuorituksen jälkeinen raukeus. Kyösti Mäkimattila näkee kesän vaikutuksen selvästi myös yleisössään, sen näkee väreistä, ihmisten ihosta, ilmeistä ja ryhdistä. Kesällä tanssiyleisöön ilmestyy uteliaisuutta ja leikkimieltä.
Kesä on rakas ja hento ja sen loppumista pelkää heti sen alettua. Näin sanoo itsensä kesän lapseksi määrittävä kirjailija Katja Kettu. Kesään kuuluu vapautuminen ja se herättää kulkemisen halun, sanoo Kettu. Talvi on hyvää aikaa kirjata säilöttyjä muistoja, mutta talven jälkeen on tärkeää muistaa elää. Kesään kuuluu myös valtava rakkauden tunne, joka ei välttämättä kohdistu edes yhteen kohteeseen, vaan ylipäätään elämään, sanoo Katja Kettu. Kesässä on elämässä olon hurma ja hetkellisyys.
Löydä itsellesi sopiva
Uusia podcasteja lisätään jatkuvasti