Sieluruokaa

Rakkaus alkaa läheltä

Me osaamme olla armollisia muille, mutta itsellemme usein paljon ankarampia. Mitä jos lähimmäisenrakkaus alkaisi siitä, miten puhumme itsellemme?

Kun uusi ei mahdu vanhaan

Haluammeko oikeasti uudenlaisen elämän – vai yritämmekö vain tehdä vanhasta elämästä hieman paremman? Uusi viini ei sovi vanhoihin leileihin. Sama voi tapahtua meille: uusi ajatus, uusi elämäntilanne tai uusi suunta ei aina mahdu vanhoihin tapoihin, aikatauluihin ja käsityksiin itsestämme. Joskus muutos ei vaadi lisää tekemistä vaan tilan tekemistä – jonkin vanhan tavan, roolin tai odotuksen jättämistä syrjään, jotta uudelle voisi todella tulla tilaa.

Kun jokin meissä herää uudelleen

Entä jos jokin, jonka olet jo ajatellut kuolleeksi, voisikin vielä herätä eloon? Elämässä on asioita, joihin emme usko enää palaavamme: unelmia, kiinnostuksen kohteita, ihmissuhteita tai puolia itsestämme, jotka ovat jääneet kiireen, pettymysten ja vuosien alle. Lasaruksen kertomus antaa yhden kiinnostavan näkökulman siihen, ettei kaikkea menetettyä tarvitse ajatella lopullisesti menetettynä. Joskus elämä alkaa uudelleen hyvin pienestä – uteliaisuudesta, ilosta tai tunteesta, että tässä voisi vielä olla jotakin minulle.

Kun elämästä tulee projekti

Meille on helppoa ajatella, että elämässä pitäisi jatkuvasti päästä eteenpäin. Tehdä, kehittää, ratkaista ja tulla paremmaksi. Mutta entä jos kaikkea ei tarvitsekaan muuttaa tehtäväksi? Joskus pysähtyminen ei tarkoita sitä, että jäämme elämästä jälkeen, vaan että alamme viimein olla siinä, missä jo olemme.

Tahdotko tulla terveeksi?

Mitä Jeesus oikeastaan tarkoittaa kysyessään: “Tahdotko tulla terveeksi?” Ehkä kysymys ei koske vain sairautta, vaan paljon syvempää muutosta – suhdettamme itseemme, kehoomme ja elämään. Tässä jaksossa pysähdyn hiljaisuuden, kehollisuuden ja parantumisen äärelle ja kysyn, voisiko terveeksi tuleminen tarkoittaa ennen kaikkea paluuta yhteyteen sen kanssa, missä jo olemme.

Kun oikeassa oleminen ei enää riitä – radikaalista rakkaudesta

Meissä on vahva oikeudentaju. Haluamme, että väärintekijä ymmärtää tehneensä väärin ja että asiat pannaan järjestykseen. Mutta mitä tapahtuu, kun oikeudentaju muuttuu kostoksi, tuomitsemiseksi tai loputtomaksi taisteluksi siitä, kuka on oikeassa? Tässä Sieluruokaa-jaksossa pysähdytään radikaalin rakkauden äärelle: miten pitää kiinni omista rajoista ja oikeudentajusta ilman, että siirrämme saamaamme pahaa eteenpäin.

Mikä minussa kasvaa?

Meissä kasvaa koko ajan jotakin: ajatuksia, tunteita, asenteita ja tapoja katsoa elämää. Se, mille annamme aikamme ja huomiomme, alkaa vähitellen vahvistua meissä. Entä jos emme kysyisikään ensimmäisenä, olemmeko tarpeeksi hyviä – vaan mitä meissä juuri nyt kasvaa? Tässä Sieluruoan jaksossa pysähdymme sen äärelle, mitä elämässämme ruokimme ja millaista kasvua oikeastaan haluamme itsessämme nähdä.

Elämä kertoo, mikä sinulle on tärkeää

Puhumme paljon siitä, mikä meille on tärkeää. Haluamme olla läsnä, voida hyvin, pitää läheisistämme huolta ja elää merkityksellistä elämää. Mutta näkyvätkö nämä asiat myös siinä, miten oikeasti käytämme aikamme? Tässä jaksossa pysähdytään puheen ja tekojen väliseen eroon. Elämä ei ehkä kysy niinkään, mitä sanomme arvostavamme, vaan mihin annamme huomiomme, aikamme ja energiamme. Joskus yksi pieni teko kertoo meistä enemmän kuin kymmenen kaunista lupausta. Miltä sinun elämäsi näyttää, jos sitä tarkastellaan vain tekojesi kautta?

Muut eivät aina näe, kuka sinusta on tullut

Joskus ihmiset ympärillämme tuntevat meidät niin hyvin, etteivät he enää näe, miten olemme muuttuneet. He muistavat, millaisia olimme – mutta eivät välttämättä sitä, millaisiksi olemme kasvamassa. Sanonta "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" ei ehkä kerrokaan vain siitä, ettei läheisiltä saa tunnustusta. Se voi kertoa myös siitä, miten vaikeaa meidän on itse nähdä omat mahdollisuutemme.

Entä jos elämäsi tärkein lahja jää käyttämättä?

Entä jos suurin hukkaan heitetty mahdollisuus ei ole raha tai ura, vaan omat lahjasi? Tässä jaksossa puhumme kutsumuksesta, rohkeudesta ja siitä, miksi merkityksellinen elämä alkaa usein siitä hetkestä, kun lakkaamme yrittämästä olla joku toinen. Ehkä maailma ei tarvitse sinulta enempää – vaan juuri sitä, mikä sinulle on annettu.