Yle Areena
Tunnemme Venäjää aivan liian huonosti. Itäinen naapuri on herättänyt aina voimakkaita mielleyhtymiä ja reaktioita – suuntaan jos toiseen. Venäjä on valtavan suuri, ja aivan Suomen kyljessä kiinni. Huomattava osa ”Venäjä-tuntemustamme tai -tietouttamme” perustuu...
Vaganovan balettiakatemiassa Leningradissa 1980-luvulla opiskellut Suomen Kansallisbaletin tuotantosuunnittelija ja tanssitaiteilija Jutta Mustakallio on kokenut venäläisen balettimaailman sisältä päin. Venäläisille baletti on kaikki kaikessa - taidetta suorastaan hengitetään. Lippuja jonottavat ihmiset kaikista sosiaaliluokista. Baletti on kansallisylpeys, jota pitää vaalia ja viedä eteenpäin. Se on eteeristä ja vie ihmisen tunteisiin, joita ei muuten pystytä ilmaisemaan. Venäläinen on emotionaalinen, ja baletti on henkireikä elämästä. Myös balettihahmoihin voi samaistua. Baletissa tärkeintä on tunnetila ja halu saada kokemuksia spektaakkelien kautta. Jari Aula haastattelee.
Venäläinen järjestelmä on ytimeltään aika korruptoitunut. Epäeettisiä verkostoja riittää, ja hallintojärjestelmä on perustunut jo kauan tähän toimintamalliin. Korruptio voidaan jakaa korkean tason ja arkitason korruptioon. Korkean tason korruptio on rakenteellista ja monimutkaisempaa. Kyse on myös vallan- ja rahanjaosta. Kumpikin korruption muoto tarvitsee toisiaan. Venäjäkin toimii monilla korruptionvastaisilla foorumeilla ja on tehnyt korruptionvastaista työtä, ainakin lainsäädännöllisesti. Käytännön tekoihin on ollut kuitenkin vielä matkaa, sillä korkean tason korruptiosta hyötyvät eivät näet hevin halua luopua eduistaan. Alena Ledeneva on kirjoittanut paljon palveluksiin perustuvasta järjestelmästä - sistemasta. Se perustuu lojaliteetteihin, tuttavuuksiin, henkilökohtaisiin suhteisiin, etujen, virkojen ja rahan vaihtamiseen sisteman sisällä. Sistemaa on kuitenkin vaikea hahmottaa. Kaikkeen liittyy myös koreografia: monimutkaisen soidintanssin kautta päästään siihen, että jollekin maksetaan jotain tai ostetaan lahja. Tällainen järjestelmä on mahdollista maassa, jossa kansalaiset ovat perinteisesti luottaneet heikosti yhteiskuntaan. Myös venäläisten käsitys virkakoneiston itsestään selvästä toimivuudesta poikkeaa suomalaisten vastaavasta. Venäjällä korruptio nähdään ongelmana huolimatta sen syvästä juurtumisesta yhteiskunnan rakenteisiin. On olemassa toimivia kansalaisjärjestöjä, ja internetissä on aktivismia. On kuitenkin syytä muistaa, että avoin pohjoismainen yhteiskunta on maailmanlaajuisesti anomalia, poikkeus, huomauttaa antikorruptioaktivisti Salla Nazarenko Jari Aulan haastattelussa.
Jo seitsemän vuotta Suomessa asunut, nyttemmin tamperelaistunut vologdalaissyntyinen Kirill Sultanshin tekee YouTube- ja TikTok -videoita ja kertoo Suomesta. Hän opettaa venäjää suomalaisille on line -kursseilla tavoitteenaan lisätä tietoisuutta ja rikkoa stereotypioita. Suomalaiset tietävät loppujen lopuksi kovin vähän venäläisistä ja heidän elämäntavoistaan. Venäläiset ovat vilpittömiä, avoimia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Nuori mies on saanut osakseen myös kielteisempää palautetta, mutta huumorilla selviää. Kirillin tekemillä videoklipeillä on huomattavan suuri seuraajakunta. Venäläisnuorten elämä vaihtelee sen mukaan, missä päin maata he asuvat. Moskova ja Pietari ovat omia maitaan, niissä on haasteellisempi, vaikkakin myös laadukkaampi elämänmuoto. Toisaalta monet pitävät myös pienemmistä kaupungeista, ja aivan oma lukunsa on maaseutuelämä. Nuoret kaipaavat omia aktiviteettejaan, pitävät valinnanvapaudesta, eivät pidä televisiota enää niin trendikkäänä. YouTube on vallannut televisiolta alaa, TikTok tyydyttää taas hektisemmät tarpeet. Kirilliä itseään kiinnosti suomalainen ilmainen koulutus. Mutta on suomalaisessakin elämäntavassa jotakin kummallista. Tästä kaikesta kertoo Kirill Sultanshin Jari Aulan haastattelussa.
Suomalais-ugrilaiset kansat käyvät Venäjällä eksistentiaalista perustaistelua tulevaisuutensa suhteen. Tilanne on mennyt huonompaan suuntaan jo pidemmän aikaa. 1980-1990-luvuilla oli etsikkoaika, ja oman identiteetin tietoisuudesta puhuttiin avoimemmin. Perusongelmana ovat kuitenkin kansankielisten palvelujen puute, huoli kieliperinteen jatkumisesta seuraaville sukupolville ja alhainen syntyvyys. Pienistä kielistä on tullut maaseutukieliä, kun kaupungistuminen on vallannut alaa, ja elinympäristö on ollut muunkielistä. Kieli hiipuu myös huomaamatta, esim. seka-avioliittojen kautta. Uusi yleisvenäläinen kielilaki ei edellytä enää paikalliskielistä opetusta, eivätkä vanhemmat välttämättä edes halua lastensa oppivan omaa kieltänsä. Pluralistisen moniarvoisen lähtökohdan puuttuessa pienkielistä on tullut folkloristista vitriinikulttuuria. Suomalais-ugrilaiset maailmankongressitkaan eivät herätä enää valtiovallan taholta intohimoja. Jari Aula keskustelee itämerensuomalaisten kielen prof. Riho Grünthalin kanssa.
Venäjä heräsi 2000-luvun alussa väestökriisiin, kun väestö väheni enimmillään jopa 700.000:lla vuodessa. Perhepolitiikassa alettiin tähdätä syntyvyyden kasvuun ja myös sosiaalipolitiikka otettiin keskiöön. Julkista päivähoitoa on pyritty parantamaan. Käytännön perhepolitiikan toteutuksesta vastaavat alueet. Perhehoitopaikkoja on kuitenkin käytännössä yhä riittämättömästi, ja isovanhemmat ovat edelleen merkittävä tuki lastenhoidon käytännön toteutuksessa. Perheiden tilanne on kuitenkin kohentunut, ja lastensuojelua on pyritty suuntaamaan pois laitosmaisuudesta. Sukupuoliroolit ovat konservatiivisia ja perhearvot heteronormatiivisia. Asiantuntijana on ylipistotutkija Meri Kulmala Helsingin yliopistosta. Toimittajana on Jari Aula.
Venäjällä on pitkä tieteellinen traditio, sanoo akateemikko Ilkka Niiniluoto, joka on vuodesta 2016 ollut Venäjän tiedeakatemian ulkomaalaisjäsen. Venäläinen traditio on kehittynyt jo 1700-luvulta lähtien. Niiniluodolla on kokemusta Suomen ja Neuvostoliiton välisestä yhteistyöstä jo 1970-luvulta lähtien, mm. kongressien kautta. Venäjän tiedeakatemia on suuri tutkimuslaitos. Venäläisen tradition mukaan tutkimusta tehdään tiedeakatemian yksiköissä opetuksen keskittyessä yliopistoihin. Pääpaikka on Moskova, akateemikoita on noin 800, kirjeenvaihtajajäseniä 1000 ja ulkomaalaisjäseniä 450. Työntekijöitä on kymmeniätuhansia. Neuvostoliitossa panostettiin ennen nimenomaan raskaaseen teollisuuteen, ja siksi ns. kovat tieteet olivat arvossaan. Matematiikalla ja fysiikalla on ollut vankka asema. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut paljon aivovuotoa mm. Yhdysvaltoihin, Israeliin ja Eurooppaan, mikä on vaurioittanut tiedemaailmaa. Tiedeakatemian asemasta on käyty keskustelua. Monia klassisia toimipisteitä menetettiin, ja valtionhallinnon välillä on ollut jännitteitä. Venäjän kielellä on edelleen vahva asema tieteen kielenä, jolla julkaistaan paljon tutkimuksia, ja opetusta annetaan. Valtiorahoitteisuus on keskeistä, ja arvostetuimmat yliopistot ovatkin valtionyliopistoja. Venäläisessä koulutustraditiossa on suhtauduttu penseästi eurooppalaisiin virtauksiin arviointijärjestelmien harmonisointiin liittyen. Jari Aula toimittaa.
Minkälaisia olivat lapsuuden kesät Kaliningradissa venäläisen isoäidin luona? Milta Neuvostoliitto tuntui lapsen aistein? Mitä venäläisyys on merkinnyt identiteetin kannalta? Selviytyminen vaikeidenkin olosuhteiden keskellä ja sydämellisyys olivat käsin kosketeltavaa. Vieraana on kansanedustaja Maria Guzenina, kahden kulttuurin kasvatti. Toimittajana Jari Aula.
Rautatieverkosto on koko Venäjän liikennejärjestelmän ydin, valtakunnan verisuonet. Kaksi raidetta kulkee aina vierekkäin, ja strategisista syistä siltojen kohdalla raiteet kulkevat etäämpänä toisistaan mahdollisten siltasortumien aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Etäisyydet ja matkustajamäärät ovat valtavia, ja Venäjällä rautateiden ympärille on rakentunut moninainen infrastruktuuri. Maassa on oma rautatieministeriönsä, paljon rautatieläisiä, ja jopa omia oppilaitoksia, esim. kuljettajien ja rautatieinsinöörien koulutusta varten. Venäjän rautatieliikenne toimii täsmällisesti. Junamatka on kuin jatkuvaa elokuvaa, sillä maisemat vaihtuvat. Yöjunakulttuuri on vahvaa, ja ravintolavaunuissa tarjoilu pelaa. Maassa on myös retrojunia ja lasten rautateitä, jopa sairaaloita ja kirkkojakin on ollut. Haastateltavana on Väyläviraston johtaja Markku Nummelin, joka on matkustanut ja kokenut paljon Venäjän rautateillä. Toimittajana on Jari Aula.
Venäläinen puhekulttuuri on suomalaista ronskimpaa, eikä välttämättä kohteliastakaan, vaikka teitittelykin on kunniassa. Myös eleet ja tunteet pääsevät useasti valloilleen. Venäjällä arvostetaan hyvää normatiivista kieltä, kielenhuollosta on kuitenkin vastannut älymystö. Venäjän virkakieli on ollut perinteisesti poikkeuksellisen monimutkaista. Viime aikoina virkakieleen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Kieli on vallankäytön väline, eikä tarkoitus ole ollutkaan luoda läheisyyttä vallanpitäjien ja kansan välille. Nykyään Venäjällä toimii presidentin alainen venäjän kielen neuvosto. Pyrkimys selkeämpään virkakieleen on Venäjällä aivan uutta. Uusi kielilaki määrittelee normin. Venäjällä jopa järjestetään ympäri maata suosittuja Totalnyi diktant -tapahtumia, joissa testataan sanojen oikeinkirjoitusta ja pilkkujen käyttöä. Vieraana on professori emeritus Arto Mustajoki. Jari Aula toimittaa.
Venäjän Karjalaan on viime vuosina investoitu voimakkaasti, myös yksityisesti. Väestö on vaihtunut Suomen ajoista, mutta vanhaa historiaa silti arvostetaan. Vaikka sotien jälkeen historiaa pyrittiin häivyttämään ja ero rajan molemmin puolin on ollut aina suuri, yhteenkuuluvaisuuttakin koetaan. Suomen ajasta on tehty paljon kyläkohtaisiakin historiikkeja, ja ihmiset ovat jopa ylpeitä suomalaisesta historiasta. Tavallisten ihmisten elämä on kyllä kohentunut, vaikka vuoden 2008 jälkeen on ollut enemmän pysähtyneisyyttä. Luontaistaloutta harjoitetaan paljon. Lohen kassikasvatus Karjalan vesistöissä on lisääntynyt, ja meijereissä tehdään mm. smetanaa ja juustoa. Aunuksen peltoaukeamia on otettu yhä enemmän käyttöön peltojen raivausten myötä, tosin lähinnä rehuja varten. Venäjällä on ollut myös kova muuttoliike. Vaikka tavallisissa kylissä elää kitkutetaan, varakkaitakin ihmisiä löytyy, esim. Koivistolta. Viipurin maine mafiakaupunkina on siistiytynyt. Suomalaisiin suhtaudutaan ystävällisesti ja suomen kieltä arvostetaan. Vaikka reuna-alueet ovat tyhjentyneet, olisi Karjalassa paljon matkailumahdollisuuksia. Kirjailija Arvo Tuominen on nähnyt Karjalaa pitkin ja poikin ja hän keskustelee lisää Jari Aulan kanssa.
Löydä itsellesi sopiva
Uusia podcasteja lisätään jatkuvasti