Vesimerkillistä

Jos sinä olisit metsä – kooste syksyltä 2022

Kysyimme toisella tuotantokaudella asiantuntijoiltamme: jos sinä olisit metsä, minkälainen metsä olisit? Kokosimme yhteen vastaukset syksyn 2022 pitkistä jaksoista, joissa aiheesta kertoivat * metsätalousinsinööri Timo Vahala * valokuvataiteilija Sanni Seppo * koordinaattori Sirpa Rautiainen * luontoaktivisti, metsäylioppilas Ida Korhonen * tutkimuskoordinaattori John Loehr * lajisuojelun erikoissuunnittelija Kaisa Junninen * metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde * intendentti Jouni Taivainen * sekä Vesimerkillistä-tiimi Silja Kononen ja Johanna Viitanen. Koosteella haastamme kaikki pohtimaan suhdettaan metsään ja itselleen läheisimpään metsäluontoon. Jos sinä olisit metsä, minkälainen metsä olisit?

2.3 Vesimerkillistä menee harjumetsään

Syksyn 2022 viimeisessä jaksossa Vesimerkillistä menee harjumetsiin. Niitä riittää Etelä-Hämeessä Salpausselillä ja pitkittäisharjuilla, jotka ovat vetäneet ihmisiä puoleensa heti jääkauden jälkeen. Mutta vieläkö muinaisen ihmistoiminnan jäljet näkyvät kasvilajeissa? Entä mitä tapahtui metsälaitumille, kun maaseutu tyhjeni ja kotieläimet lakkasivat laiduntamasta metsissä? Oulun yliopiston kasvimuseon museomestari, dosentti Ari-Pekka Huhta valottaa metsälaidunten tilaa ja ihmisvaikutuksesta kertovia lajeja metsissämme. Harjumetsiä on muovannut vuosisatoja myös metsätalous, joka on sodan jälkeisenä aikana ajanut yhä useammat metsälajit ahtaalle. Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde kertoo, miksi peitteisenä pysyvä metsä ja talousmetsän jatkuva kasvatus säästäisivät metsäluontoa ja kuinka menetelmä sopisi myös mäntymetsiin kuiville kankaille. Metsätalous on pyyhkinyt kartalta – ja maastosta – polkuja, joita ihmiset ja eläimet ovat saattaneet käyttää esihistorialliselta ajalta saakka. Mutta mistäs me sen tiedämme? Museoviraston intendentti Jouni Taivainen kertoo kansainvälisestikin ainutlaatuisesta hankkeesta, jossa arkeologit inventoivat kulttuuriperinnön kaikissa Suomen valtionmetsissä. Muinaisjäännöksiä löytyi kivikautisista asuinpaikoista kaskiröykkiöihin ja tervahaudoista tukkilaiskämppiin. Hämeen metsissä retkeilijöitä odottavat kymmenet kohteet, jotka kertovat metsien käytön tarinaa. Pohdimme myös paahdeympäristöjen ennallistamista polttamalla, kuuntelemme harjumetsien ääniä ja havaitsemme tarpeen kansalaisaktivismille. Vesimerkillistä menee metsään päättyy, mutta työ luonnon hyväksi jatkuu. Pitäkää huolta toisistanne – ja metsistänne! Kokosimme lisätietoa [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/lisatietoa-jaksojen-aiheista/] jakson aiheista omalle sivulleen. Myös jakson tekstiversion [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/toinen-tuotantokausi-2022/jakso-3/jakson-3-teksti/] löydät luonnonsuojelupiirin sivuilta. Vesimerkillistä on Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin podcast luonnosta ja sen suojelusta. Toisen tuotantokauden aiheena ovat metsät ja metsien suojelu. Jakson käsikirjoittivat ja toteuttivat Silja Kononen ja Johanna Viitanen. Tekstisitaatit luki Petri Rinne, ja äänen käsittelystä vastasi audiotohtori Tomi Taskinen. Hanke on saanut rahoitusta Suomen tiedetoimittajain liitolta.

2.2 Vesimerkillistä menee kankaalle

Syksyn toisessa jaksossa Vesimerkillistä menee reheviin kangasmetsiin. Tuoreet ja lehtomaiset kankaat ovat Hämeessä yleisiä, mutta koko maassa tuoreiden kankaiden laadussa on parantamisen varaa. Ekologista laatua ovat heikentäneet erityisesti vanhojen puiden ja lahopuun väheneminen. Yksi metsäluontotyyppien uhanalaisuutta arvioinut asiantuntija on lajisuojelun erikoissuunnittelija Kaisa Junninen, joka kertoo jaksossa, miten tuoreilla kankailla oikeasti menee. Kääpäasiantuntijana hän valottaa myös kuolleen puun merkitystä ja lahottajien monimuotoisuutta ja yllättävää kauneutta. Kuollut puu elättää monenlaista elämää kääväkkäistä hömötiaisiin. Kangasmetsät vallitsevat myös Kanta- ja Päijät-Hämeen rajoilla Evolla, joka on Etelä-Suomen viimeisiä yhtenäisiä metsämantereita. Tapaamme Evolla Lammin biologisen aseman tutkimuskoordinaattori John Loehrin, joka on osallistunut Evon tiedekansallispuiston suunnitteluun hankkeen alkuperäisessä työryhmässä. Miksi tiedekansallispuisto on saatava Evolle, ja miksi ei riitä, että aluetta kehitettäisiin retkeilyalueena ilman suojelua? Entä mikä on majavan ja haavan rooli Evon metsissä, ja kuka ihme on punahärö?  Suomalaiset haluavat avohakkuut historiaan ja lisää suojelumetsiä. Mitä kansalainen voi tehdä, kun päättäjät eivät toimi ja suojelukriteerit täyttäviä metsiä hakataan edelleen? Ida Korhonen Luonto-Liiton metsäryhmästä kertoo vapaaehtoisten kartoittajien työstä ja muusta kansalaisaktivismista, jota on syntynyt metsäluontoa puolustamaan. Metsäryhmä on nostanut esiin arvokkaiden valtionmetsien hakkuuaikeita muun muassa Asikkalassa ja Tammelassa. Pohdimme myös tuulipuistojen ja metsäkadon suhdetta, selvitysraporttien ongelmia, haapajatkumoa ja kangasmetsissä runsastuvia jalopuita. Kuulet myös vinkit, millä toimilla jokainen voi maksaa vapaaehtoista luontoveroa. Kokosimme lisätietoa [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/lisatietoa-jaksojen-aiheista/] jakson aiheista omalle sivulleen. Myös jakson tekstiversion [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/toinen-tuotantokausi-2022/jakso-2/jakson-2-teksti/] löydät luonnonsuojelupiirin sivuilta. Vesimerkillistä on Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin podcast luonnosta ja sen suojelusta. Toisen tuotantokauden aiheena ovat metsät ja metsien suojelu. Jakson käsikirjoittivat ja toteuttivat Silja Kononen ja Johanna Viitanen. Tekstisitaatit luki Petri Rinne, ja äänen käsittelystä vastasi audiotohtori Tomi Taskinen. Hanke on saanut rahoitusta Suomen tiedetoimittajain liitolta.

2.1 Vesimerkillistä menee lehtoon

Syksyllä 2022 Vesimerkillistä menee metsään. Ilmaston lämmetessä metsät muuttuvat ja on odotettavissa, että jalopuut menestyvät yhä pohjoisempana. Teemme aikamatkan tulevaisuuteen ja kysymme, millaisia ovat lounaisrannikon tammi- ja jalopuumetsät, joita aikanaan ilmestyy sisämaahankin. Turun kaupungin metsätalousinsinööri Timo Vahala kertoo alueen tammilehtojen hoidosta ja suojelusta, monimuotoisuuden lisäämisestä puita veteranisoimalla sekä siitä, kuinka avohakkuut jäivät Turun metsissä historiaan. Lehdot eivät ole vain tulevaisuutta, vaan ne liittyvät erottamattomasti myös Suomen historiaan. Valokuvataiteilija Sanni Seppo kuvaa, millaista on muinaisissa uhrilehdoissa, ja kertoo myös metsäluonnon näkyvästä muutoksesta, kun hän on työssään kulkenut Suomen metsissä kolme vuosikymmentä työparinsa Ritva Kovalaisen kanssa. Pohdimme myös luontokuvan poliittisuutta ja sitä, voiko kuvaa käyttää vaikutuskeinona metsäluonnon hyväksi. Päijänne tunnetaan järviluonnostaan, mutta sen ympäristössä esiintyy myös tutustumisen arvoisia lehtoja ja lehtipuuvaltaisia metsiä, joissa viihtyvät luonnonystävien lisäksi muun muassa valkoselkätikka ja kuhankeittäjä. Koordinaattori Sirpa Rautiainen Päijänteen luonnonperintösäätiöstä kertoo alueen metsien lisäksi suojelualueiden hankinnasta ja lähiluonnon merkityksestä matkailulle. Perehdymme myös lehtojen viidakkomaiseen tunnelmaan, kuuntelemme muitakin lehtoääniä kuin idyllisiä sulosointuja ja esitämme ulkoiluhaasteen, jolla jokainen voi testata, kuinka tarkkaan metsävaratiedot kuvaavat lehtojen todellista sijaintia ja määrää. Kokosimme lisätietoa [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/lisatietoa-jaksojen-aiheista/] jakson aiheista omalle sivulleen. Myös jakson tekstiversion [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/toinen-tuotantokausi-2022/jakso-1/jakson-1-teksti/] löydät luonnonsuojelupiirin sivuilta. Vesimerkillistä on Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin podcast luonnosta ja sen suojelusta. Toisen tuotantokauden aiheena ovat metsät ja metsien suojelu. Jakson käsikirjoittivat ja toteuttivat Silja Kononen ja Johanna Viitanen. Tekstisitaatit luki Petri Rinne, ja äänen käsittelystä vastasi audiotohtori Tomi Taskinen. Hanke on saanut rahoitusta Suomen tiedetoimittajain liitolta.

Talvitunnelmia ja toiveuusintoja 5

Virtaava vesi on luonnonvoima, joka muovaa kokonaisia planeettoja. Podcastin viimeinen talvijakso palaa maailman ihmeisiin ja kertoo myös, mitä uutta on luvassa tämän vuoden aikana. Syksyltä uusimme haastattelun, jossa Ursan tiedottaja Anne Liljeström kertoo, mistä kaikki tämä virtaava, jätyvä ja lumena satava vesi oikein tuli. Veden olomuodoista katseet kääntyvät seuraavaksi metsiin, joista on luvassa paljon asiaa jo kuluvana keväänä Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin kolmessa lehtowebinaarissa. Metsään mennään myöhemmin myös Vesimerkillistä-podcastissa – miten, se selviää tässä viimeisessä talvijaksossamme. Pitäkää huolta toisistanne, vesistänne – ja metsistänne!

Talvitunnelmia ja toiveuusintoja 4

Neljäs talvijakso johdattaa kuulijansa talvisen vesiluonnon rauhaan ja vesiensuojelun historiaan. Ympäristöahdistuksen lääkkeeksi vertailemme ympäristöuutisia ennen ja nyt. Hämeen asukkaat havaitsivat vesien pilaantumisen kauan ennen kuin viime vuosikymmenten vesiensuojelutyö alkoi, ja lehdet kirjoittivat esimerkiksi Päijät-Hämeen Vesijärven saastumisesta ja rehevöitymisestä jo yli sata vuotta sitten. Syksyltä uusimme Vesijärvisäätiön Mirva Ketolan haastattelun Vesijärven ekologiasta, järven tilan muutoksista ja toimenpiteistä, joilla sen tilaa on saatu kohennettua. Seuraavassa eli viimeisessä talvijaksossa ihmettelemme vettä meillä ja muualla. Luvassa on myös uutisia Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin tulevasta tarjonnasta keväällä ja syksyllä 2022.

Talvitunnelmia ja toiveuusintoja 3

Kolmannessa talvijaksossa retkeillään Vanajan reitin talvivesillä ja pohditaan, miten virtavesien luontoon voi tutustua talvisin. Muuan harvinaistunut töyhtöpääkin käväisee tervehtimässä kulkijaa virran partaalla. Auki pysyvien koskipaikkojen lisäksi vesi virtaa jääkansien alla, ja on hyvä hetki muistella, että Suomen ensimmäinen kokonaan vapautettu joki sijaitsee todellakin eteläisessä Hämeessä. Syksyltä uusimme Vanajavesikeskuksen Suvi Mäkelän haastattelun Renkajoesta ja sen vapauttamisesta. Seuraavassa talvijaksossa kuljemme ajassa myös taaksepäin, suoraan Vesijärven historiaan.

Talvitunnelmia ja toiveuusintoja 2

Toisessa talvijaksossa kuuluu, kuinka elämä hakeutuu lähteikköjen tuntumaan myös talvella. Talviretken lisäksi pohditaan, miten lähteitä ja lähteikköjä voisi käytännössä auttaa, vaikkei itse omistaisi tai voisi hankkia maata niiden ympäriltä. Matti Laurila kertoo haastattelussa kotiseutunsa Hollolan lähteiköistä ja niiden syntytavasta aiemman juttutuokion uusinnassa, joka sisältää myös syksyllä julkaisematonta materiaalia. Seuraava talvijakso paneutuu Vanajan reitin virtavesiin ja niiden talvisiinkin asukkaisiin.

Talvitunnelmia ja toiveuusintoja 1

Ensimmäisessä talvijaksossa kohtaamme talvisen puron äärellä näyn, joka kertoo omaa kieltään siitä, miksi pienvesien kunnollisella suojelulla on kiire. Emeritusprofessori Erkki Lähde puolestaan kertoo ojitusten vaikutuksista vesien tilaan, pienvesien arvosta meille kaikille – ja vähän siitäkin, mitä metsäekosysteemien puolustaja ajattelee, kun televisiossa poliisit kantavat ympäristöä puolustavia nuoria putkaan. Seuraavan talvijakson aiheena ovat lähteiköt.

Bonus: ei se aina ihan putkeen mennyt

Vesimerkillistä-podcastin pitkät jaksot on kunnialla julkaistu, mutta eihän se totta puhuen aina ihan putkeen mennyt. Blooper reelissä mukana muun muassa kissat, kärpänen ja yli-innokas äänittäjä, joka maastotöissä itse pilaa oman taltiointinsa. (Kissoja, kärpäsiä tai muitakaan olentoja ei ole vahingoitettu tätä podcastia äänitettäessä.) Podcastin www-sivuilta [https://www.sll.fi/etela-hame/toiminta/vesimerkillista/] löydät kaikki julkaistut jaksomme sekä niiden tekstiversiot ja taustamateriaalit. Pitäkää huolta toisistanne – ja vesistänne!