PodcastitErikoisjaksotMeistäStudio
Käytetty kultaMillainen oli deittailu silloin nuorena, kun kaikki oli vielä uutta – ja millaista se on nyt, kun ikää on tullut, itsevarmuutta löytyy ja puumana liikutaan? Tässä jaksossa Anu ja Anette vertailevat deittailua ennen ja nyt. Miten miehiä lähestyttiin ennen? Kuka teki aloitteen? Millaisia odotuksia deittailuun liittyi silloin ja mitä nykyään? Puhutaan Tinderistä, treffeistä, seksistä, nuoremmista miehistä, torjunnasta, ihastumisesta ja niistä kaikista aivan järjettömistä deittailukokemuksista, joita vuosien varrelle on mahtunut. 😂 Onko deittailu helpompaa, kun tietää mitä haluaa – vai vaikeampaa, kun tietää tasan tarkkaan, mitä EI halua? 🐆 Puumana oleminen ei ainakaan tarkoita sitä, että pelin pitäisi olla ohi Milloin olet oikeasti valmis deittailemaan? (00:25) Onko vuosi sinkkuna optimaalinen aika? (02:45) "Mä otin asuntolainan ihan kaikessa hiljaisuudessa" (05:15) Anun viiden vuoden biletysvaihe ja epävarmuus (10:30) "Mulla on ikuinen porttikielto Tinderiin" (13:30) Miksi deittailu tuntuu OnlyFans-tuottajasta työltä? (18:20) Lentokonekavereita ja spontaaneja kohtaamisia (24:10) Paniikkikohtaus kymmenen kilometrin korkeudessa (26:15) Pelko siitä että menettää järkensä (31:40) "Taasko pitää vaihtaa" – lapsen arki kahdessa kodissa (37:50) Uusien "kavereiden" tuominen kotiin (42:45) Miten BB-reissu rikkoi tutustumisvaiheen (45:15)
Jaksosta
Anu Liininen ja Anette vertailevat jaksossa deittailua nuorena ja nykyhetken itsevarmempana versiona itsestään. Keskustelussa pohditaan milloin ihminen on valmis uuteen suhteeseen pitkän eron jälkeen ja miten Tinderin maailma eroaa aiemmista ajoista. Lisäksi puhutaan avoimesti paniikkikohtauksista sekä OnlyFans työn vaikutuksesta deittailuun ja lapsiperheen arjen haasteista kahden kodin välillä.
0:00
Mä ajattelin, että sä otat tuon päiväkirjan tähän. Siellä on siis kaikki meidän tota muistiinpanot, mitä me ollaan suunniteltu, mut sit kun me yhtäkkiä ei enää suunniteltukaan, niin Mä luulen, että me aloitettiin. Niin aloitettiinkin. Aloitettiinko? Aloitettiin. Tänään mä haluan jutella tällaisesta niinku sinkkuna olemisesta. Joo. Mitä ihmettä? Kyllä. Ja yleensäkin, mua itse asiassa kiinnostaa deittailu, mm, tässä iässä. Oot sä deittaillu? En ihan hirveästi oo. Siis mä oon ollu kohta nyt niinku sinkku toista vuotta.
0:42
Joo. Ja se, kun me puhuttiin viime jaksossa siitä, että mun ystävä oli vähän niinku kauhisteli, et hän on ollu nyt vuoden sinkku, et apua, vähän niinku et nyt pitäis joku löytää tähän rinnalle. Ja mä mietin vaan silleen, et mä en oo ees miettiny vielä deittailua. Mm. Ja mä koen, et mun ei tarviikaan vielä, et ihminen ei välttämättä oo valmis, jos sä oot ollu pitkässä suhteessa tässä iässä.
1:11
Voi olla jo pitkä suhde takana ja sitten se, et milloin sä oot valmis deittaileen, niin vaan sä tiedät sen. Mut kyl mul, tiiät sä, tutut on jo kysyny vaikka just äidiltä, et: "No onko se Anette löytänyt jo uuden?" Kauheen ahdistavaa. Niin, kauan siit on sit? Niin, kauan siit nyt niinku tai onks siin, koet sä, et siin on nyt joku semmonen virstanpylväs, milloin sä oot niinku virallisesti eronnu?
1:32
Kun se on kuitenkin pitkä prosessi. Siis virallisesti niin puoltoist vuotta sitten muutettiin erilleen. Tai niinku viime, ei nyt keväänä, viime keväänä, sit se edellisenä keväänä, niin reilu vuos sitten ollaan muutettu erilleen. Niin. Se on pitkä prosessi. Mut kun sielläkin on asiat edelleen kesken, niin en mä usko, et mä tuun koskaan löytää täs tilanteessa ketään mun rinnalle, enkä haluukaan, kun mul on niin asiat, tiiät sä, kesken. Mut se, et tämmösten asioiden kaa ei mun mielestä kannata hoputellakaan ja sit mua ahdistaa, jos joku on silleen, et: "No ootko sä jo löytänyt?" Ihan ku se ois meidän elämän tehtävä löytää joku meidän rinnalle.
2:12
Niin. Jep. Ja sit sekin, että mäkin oon lukenu nyt paljon äänikirjoja tässä, niinku tavallaan halunnu just ehkä jotain uutta perspektiiviä elämälle, et tiiät sä, et kun mä elän täs mun omassa kuplassa, kun jokaisella on oma kupla, niin sit tavallaan sä niinku vieraannut kaikesta muusta ajattelusta ja sit mä haluun jotenkin avartaa mun ajatteluu niinku silleen, et mä en ajattele aina aina niinku mä oon aina ajatellu, vaan mä haluun koko ajan kehittää itteni ja mennä eteenpäin.
2:38
Niin sit mä luin, että eron jälkeen, jos et sä haluu viedä sun vanhoja käytösmalleja tai traumoja tai mitä vaan siit edellisestä suhteesta seuraavaan, niin vuos ois sellanen niinkun öö optimaalinen. No, varmasti niinkun se on suhteellista, mut siis se, että vuos vois olla sellanen hyvä aika olla itsekseen ja öö tutkiskella itseensä, koska sit mä mietin sitä, et jokaisessa erossa, okei no eroja on erilaisia. Mut esimerkiksi teillä on tosi semmonen niinkun omanlaisen omanlaisensa ero, ja sit joillain voi olla erilaisia eroja.
3:13
Niin sit se, että et kuinka paljon sä koet, että siit edellisestä suhteesta sä oot ollu vastuussa niistä eroon johtavista syistä ja kuinka paljon se toinen. Niin mä jotenkin aattelen ehkä omissa eroissa tai omassa erossa sitä, että öö mitä mä tein siin väärin ja mitä mä en haluu viedä siihen seuraavaan suhteeseen, niin mä haluun käsitellä niitä ja olla niistä jotenkin paljon tietoisempi. Se on fiksuu, koska sillon sä niinku opit koko ajan siin matkalla.
3:39
Meidän opitaan koko ajan täs elämässä. Niin siis kyl mä oon sitä mieltä, että sä ite sitten tiedät sen parhaiten kuitenkin ja se on tosi, kukaan ei voi sanoo sulle, et sä oot valmis hei vuoden päästä, et ei oo mitään hätää, et vuos vielä, koska se luo myös painetta. Jep. Ja jotenkin yleensä siin vaiheessa, kun sä et niinku etsi, niin sit se tulee. Niin. Sanoiks joku sen sulleks viimeks?
4:04
Sano. Siis silleen mullakin kävi. Niin mä löysin mun edellisen aviomiehen. Mä olin jo, mä olin ollu viis vuotta sinkku. Oikeesti? Joo, mä olin vaan jolotellu meneen. Joo. Joo joo joo. Mitä tarkoittaa jolo? Eksä tiiä? Kuka varmaan ees käyttää sitä sanaa enää paitsi minä. Boomeri. Ei me olla boomereita, me ollaan milleniaaleja. Aa. Joo. Niin siis mul oli viis vuotta semmonen kunnon biletysvaihe, tiiäksä, silleen, että siis kyl mä nyt tein muutakin, kävin töissä ja näin, mutta niinkun elin itselleni.
4:34
En ettiny ketään todellakaan, et ihan kuule elin. Mikä, mikä, minkä... Mua naurattaa, et sä biletit, kävit töissä, mutta tota... Kävin töissä, mut sit mä kävin töissä, niin mä olin bileissä. No mä olin hei kakskyt... No niin, mut nuorena, niin nuorenahan se oli tollasta. Oli mullakin siis todellakin. Ja mähän olin siis lasten isän kanssa öö no pitkään ja sitten kun se ero tuli, niin mehän erottiin silleen, että pienempi oli vaan yksivuotias.
4:59
Mm. Ja mä muistan nyt, siis okei, tää lähtee nyt taas vähän, mut ei se mitään. Näin ne lähtee, niin hyvä. Öö toi oli toi pienempi oli yksivuotias ja sit silloinhan mä niinku päätin, et nyt saa riittää ja mä otin asuntolainan öö tavallaan silleen ihan kaikessa hiljaisuudessa. Ja mä olin puhunu siitä öö eksälle, että et mä en niinku jaksa tätä. Et mul oli öö kolmevuotias, kolme ja puolivuotias, yksivuotias, sit oli suursnautseri.
5:27
Me asuttiin kaksiossa koko paketti. Ja mulla vielä murtu öö käsi. Eli mulla oli käsi paketissa. Ja sitten, sit jotenkin niinku mä huomasin, että siinä oli vähän se sellanen ehkä nuoren perheen öö velvollisuuksien, isä-äiti-roolien niinkun vastakkainasettelu, et meillä ei ollu samanlaista näkemystä siitä, millanen on naisen tai äidin rooli ja millanen on isän rooli. Ja mä olin tosi pettyny siihen, et mä jäin tosi yksin sen katraan kanssa. Ja tosi nuori olit kans.
6:01
Tosi nuori. Niin, mä olin nuori. Mä olin... No Miskan mä sain, kun mä olin kakskytkolme. Niin, sä oot ollu tosi nuori. Niin. Ja sit siihen Mauno päälle, kakskytkuus. Niin tota mä olin nuori, kyllä, ja sitten tavallaan se, että ite ehkä ajattelin, et mul, mun kaveriporukassa, mun perheessä, missään ei ollu vielä yhtäkään lasta. Mä olin ensimmäinen, joka teki lapsen. Ja mä olin niinku edelläkävijä ja jouduin käydä sen tavallaan öö kivis, kivikkoisimman tien sen suhteen, että että mä jäin pois kaikist bileistä.
6:30
Mä jäin festareilta pois. Mä jäin kaikist niinku, sit jossain vaiheessa se, jossain vaiheessa se muuttu vaan siihen, että mua ei enää kutsuttu mihinkään. Mä jäin tosi yksin. Me asuttiin landella vielä ennen ku me muutettiin siihen kaksioon. Me saatiin se siis myytyy se omakotitalo. Mut mä asuin viel jossain vaiheessa landella, missä ei ollu ketään. Ja sit mä olin sen porukan kaa ja isäntä oli töissä aina. Niin mä en niinku me ei missään vaiheessa sovittu silleen, että et mä oon se, mä oon sellanen pullantuoksuinen äiti, joka hoitaa kodin ja isäntä on niinku perinteisesti käy töissä ja tuo leivänpöytään.
7:02
Ja sit mä niinku olin silleen, et en mä niinku, en mä tällasta niinku haaveillu. Et et okei. Ja mä rupesin niinkun vähän niinku silleen pullikoimaan sitä vastaan, et et mä, mä en niinku, mä en voi hyvin siellä yksin. Et sinne on yheksän kilsaa keskustaan, mulla ei ollu autoo. Tai siis oli auto, mut siihen ei mahtunu koko porukka. Ja ja tota no sithän me niinku se, sen takia laitettiin sillon myyntiin se öö tota rintamamies-talo ja muutettiin kaksioon, kun meidän piti siitä vielä sitten ostaa joku joku asunto meille.
7:30
Siis se perheen koti. Mutta mun öö lasten isä on niin asiantunteva ihminen kaikissa rakennusasioissa, et se ei kelpuuttanu mitään. Se oli tosi tarkka, siis mikä oli hyvä. Et et se oli sillon tietämystä, et se ei mitään sellasia tiiät sä, niinku piilovirheitä niinku, et se kyl kaikki salaojat ja öö katon tuuletukset ja kaikki ties niinku näin. Niin sit kaikissa oli jotain mätää ja sit niitten sellasen kodin löytäminen oli hirveen vaikeeta.
7:55
Ja sit mä tavallaan vähän ehkä tuskastuin nuorena tyttönä siihen, että kun mitkään asiat ei etene. Niin sit, sit jotenkin, ja sit se tosiaan alko, alko käymään niinku voimille, et mul oli käsipaketissa, mul oli vauva, mul oli kolme ja puolivuotias, suursnautseri. Miten mä lenkkeilytän jotain suursnautserii sen katraan kaa, kun mul on käsi paketissa? Ihan kauheeta. Se oli jotenkin sit mul viimeinen niitti. Mä hankin asuntolainan, ostin kaksion ja sit yhtenä päivänä mä vaan lähin.
8:22
Ja sit sä olit minkä ikänen, ku te erositte? Oisinko mä ollu sit kakskyt-, jos Mauno on kakskytkuus, kakskytseitsemän? No niin. Mm, joo. Ja sit sit mä opettelin asuu siis kaksiossa ja mä ajattelin, et mä vielä oikeesti mä ajattelin, et mä todellakin palaan takaisin, et en mä pärjää ilman sitä miestä. Et mä halusin vaan vähän niinku happee. Mä halusin huilata. Ja niinku tavallaan ehkä mä odotin siltä toiselta, öö, vanhemmalta sitä huolenottoo ja sitä, et et se vähän helpottaa sitä mun elämää.
8:51
Niin. Mut musta tuntuu, et se ehkä vähän pahensi sitä, koska sit oli taas kaikkea muuta niinkun bisneshuolia ja kaikkia tällasia, mitkä vaikutti siis taas häneen, minkä mä oon jälkeenpäin ymmärtänyt, et mä kyllä lähdin ihan sikahuonossa hetkessä pois siitä ja jätin sen niinku sen, öö, työmurheitten kanssa siihen, mut et Niin. Niin. Mut sä ajattelit ittees siinä kohtaa ja se ei oo aina väärin, mut oliko se sit sen jälkeen kauaa sinkku?
9:18
Tai niinku monta vuotta sä meni, kunnes sitten niinku, oliko Helmeri sit seuraava? No Helmeri oli varmaan sit sellanen niinku oikee. Olihan siinä, siis mäkin elin sinkkuelämää ja mä olin tosi, ja sillon siihen aikaan mä olin tosi niinkun epävarma itsestäni ja kun mä syyllistin totta kai sitä, et mä oon perheenrikkoja ja mä oon niinkun tota aiheuttanut lapsille niinku tota eroperheen ja ja ja niinku et et kelpaanko mä kellekään ja sit niinku et mähän olin äitiyslomalla, hyvänen aika, kun mä lähdin veteleen sieltä.
9:49
Niin, mut ku tosta on niin kauan aikaa, ku siis tää maailma on muuttunut tossakin ajassa tosi paljon, että tänä päivänähän se on niinku, et jos et sä oo tyytyväinen sun elämään tällä hetkellä, niin siihen pitää tapahtua muutos. Niin. No kyllä. Mut sit täs taas toi aika on ollu viel oikeesti ihan erilaista, vaikka siitä ei oo ku se toistakymmentä vuotta. Mm. Viistoista vuotta? Ei sitä nyt toistakymmentä vuotta oo.
10:10
No sanotaanko, et kymmenen vuotta? No eikö oo? Kato ku Mauno on yksitoista. Niin, joo joo, no mut paljon on tapahtunut oikeesti, siis mun mielestä. Joo, no on on, kyllä. Edelleenkin, mut tää deittaan, deittaillaanko me? Deittailitko sä sillon ku sä lähit? Niin, mut siis joo, just olin pääsemässä siihen. Eli siinä kohtaa, ku mä erosin lasten isästä, niin mä olin siis tosi just tällanen aika levoton sielu. Hirveesti niinku halusi miehiltä ihailua ja oli sellanen epävarma ja oli sitä sun tätä vähän yhden illan juttuu ja kaikkea tämmöstä, mikä oli jotenkin sit vähän myöskin sellaista ehkä rikkovaa.
10:44
Et jotenkin mä ihastuin tosi helposti kaikkiin ja mä olin jotenkin silleen, et äkkiä kiire johonkin, mut siinä kohtaa sillon, kymmenen vuotta sitten, mä en miettiny sitä, et hei, et mitä jos sä oot vuoden itekses. Se ei, siis se ei tullu kuuloonkaan. Mulla oli hirvee kiire vaan äkkiä hyppää suhteesta suhteeseen ja löytää joku ja mä ihastuin, tiiät sä, taukoomatta tosi nopeesti kaikkiin ja kaikki niinku mä olin liikaa tai jotenkin Kakskytseitsemänvuotias.
11:06
Niin. Nyt sä oot kolkytkahdeksan. Joo. Sä oot kasvanu. Mä oon kasvanu ihan hirveesti. Ja siis mä oon tosi Kyllä mä oon niinku tyytyväinen siihen, et nyt ku mä mietin sitä aikaa, miten levoton ja epävarma ja pahalta siis niinku tuntu sillon, niin nyt on jotenkin silleen Mä oon ihan sama. helpompi hengittää. Mut sillon sä deittailit semmosta kevyttä deittailua. Kevyttä. Siis mähän rakastuin niinku plum plum plum plum, tiiät sä, viikko toisensa jälkeen aina johonkin ja sit se oli sellasta niinku et et ei sit Siis mut se kuuluu asiaan.
11:38
Sä oot ollu niin pitkään kotiäitinä liian nuoren, en liian nuorena, ei se kato ikää, mutta varmasti siis silleen, et jos sä oot jääny, sä oot kokenu, et sä oot jääny paitsi jostain, niin se on ihan luonnollista, et sit ku sä eroot jostain tommosesta pitkästä suhteesta, missä sä oot viel saanu lapset, niin se tulee se vaihe, et sit voi mennä lujaa. Ja mua varotettiin siitä ja mulla meni kyl niinkun se kesä silleen Yks kesä vaan?
12:03
Mulla meni varmaan viis kesää. Joo, joillain se jää päälle. Hei. Siis nää on vaiheita, aaltomaisia vaiheita ja siis se, et oonks mä deittaillu. Mä en oo käyny treffeillä. Siis mä en oo ikinä tykänny käydä treffeillä. Niinku, mut se, et oon mä nyt tavannu ihmisiä, mut yleensä livenä silleen spontaanisti, mut se, et lähenks mä jonnekin niinku treffeille. Mua ei oo kyl ees pyydetty. Mua pyytää treffeille tuol Instassa joku, jolla ei oo nimee ja kuvaa.
12:34
Ja sit on vähän silleen niinku, et okei, mulla on muutenkin vähän luottamusongelmii, niin sit et mä lähtisin jonkun anonyymin, tiiät sä? Joo, hei, älkää laittako Anetelle anonyyminä, pliis, treffikutsuja, koska se ei oo lähes. Niin. Ja sit mä ehkä nyt kuulostan pinnalliselta. Joo. Mut jotenkin nyt ku täs on ihan, mulla on nyt kahvi täs kädessä, et kahvista tykkään, mut en lähe ihan hirveen mielelläni kahvitreffeille, koska mä jotenkin sit tai niinku tutustumaan, mun pitää olla vähän kiinnostunu siitä ihmisestä etukäteen, ennen ku mä lähen treffeille, joka hankaloittaa tätä mun deittailua.
13:11
Ja nyt päästään tähän Tindereihin ja näihin, mitä ei ollu sillon, ku sä erosit sun lapsen isästä. Olihan sillon lasten isästä Tinderi. Oliko? Aina ku mun, sillon ku mä oon ollu sinkku viimeks, ei ollu mitään näitä. Joo. Oli vaan Facebook-tyyliin. On on on on on. Joo, no. Mut en mä niinku koe, et mä nyt ehkä sieltä oisin mitään sen isompaa koskaan. Mut sä oot ollu siis? Mä oon ollu, mut nykyäänhän mulla on siis ikuinen porttikielto Tinderiin.
13:37
Haluatko kertoa? Haluatko kertoa siitä? No. Öö, ei se nyt oo silleen hirveen niinku paha juttu. Mä käytin siis Tinderiä mun niinku markkinointivälineenä OnlyFansiin ja se ei käyny. Tiesitkö sä siitä, et se ei käy? En. En. Mä olin siis sillon vasta aloittanu Joo. OnlyFansin ja mä en ihan tienny silleen tarkkaan, mitä kantsii tehä ja mitä ei kantsii tehä, niin tää oli yks sellanen, mitä ei kantsii tehä. Okei.
14:02
Eli siis jos mä laitoin sinne tota, öö, linkin mun OF:ään, niin se oli blim ja sit ei pääse takasin enää. Siis mä yritin tehä vähän eri nimellä, vähän eri kuvilla. Hmm. Ei, ne kyl tunnisti, et tää on se sama hullu, joka yrittää promoo täällä OnlyFansissa. Voi Anu. Anu Liininen. Sun pitää pitää erillään sun rakkauselämä. En tiennyt sitä sillon. No joo. Joo. Mulle, siis mähän menin heti sitten eron jälkeen, en heti kauheen.
14:34
Heti. Heti sillon mä varmaan ekana kesänä silleen, et no minäpä nyt ihan uteliaisuuttani, sanoko joku mulle, et tai olin mä tosi utelias. Olin mä jo avioliiton aikana silleen, et vähän tää maailma on muuttunu, et ihmiset deittailee niinku ja tapaa netissä. Kun siis sillon ku mä oon ollu, taas kuulostan joltain dinosaurukselta, mut sillon ku mä oon ollu edellisen kerran sinkku, niin se, et jos sanoo, et on netissä tavannu, niin se ei oo niin tyypillinen tapa tavata ihmisiä.
14:59
Niin. Niin. Ja nyt sitten sinä aikana, ku mä oon ollu naimisissa, on tullu tosiaan Hinchit ja Tinderit, no mähän liityin molempiin ja sit se scrollaaminen, niin Se vie aikaa ja energiaa ja se, et ku sä et saa ku pintaraapasun siit ihmisestä. Miten paljon hyvii potentiaalisia tyyppejä on menny ohi vaan, koska Siis mun on pakko kertoo yks juttu. Joo. Siis mähän niinku kans joo siihen, öö, oliko se nyt sillon Tinderi tai sit mä en muista, mikä sovellus se oli, mut anyway, käytin aikaa siihen, et mä niinku, mä olin silleen, et nyt pitää niinku käyttää, nyt tää työ on vaan tehtävä.
15:30
No, mä tein sen työn. Öö, mä kävin, siis mä, se kesti monta viikkoa. Mä käytin siinä hirveesti aikaa. Mä kirrottelin sen kaa monta päivää, kerroin asiat, kuuntelin sitä, tutustuin siihen ja sitten, öö, me soitettiin. Niin mä tajusin sen äänen perusteella, että se, se oli jotenkin tosi sellanen niinku Sillä oli joku puhevika. Siis mä en, okei, siis mä en nyt tarkoita, ettenkö mä voisi rakastua puhevikaisiin ihmisiin, mut se öö maskuliinisuus ja se kuvitelma siitä ihmisestä niitten kuvien perusteella oli ihan jotain muuta.
16:08
Ja sit ku se oli niin epävarma ja jotenkin hiirulaisen kuuloinen siellä puhelimessa, niin mä sanoin sille sitten, että en mä haluakaan nähdä sitä. No mut siis toi on just toi, kun sä saat vaan niinku ihan pienen murusen ihmisestä, niin siellä menee niinku tosi paljon hyviä ohi. Ja sitten sä vaan sokaistut siihen, et sä vaan skrollaat ja se ei oo kyl. Siis mä oon ollu, mä oon edelleenkin, mä oon varmaan nyt tauolla, en muista miten on, mut en mä en, mitä mulla on jäänyt sieltä käteen?
16:35
Nothing. Mm. Siis no ulkomailla, ku mä oon ollu reissussa, mä tykkään siis reissata aika paljon. Ollu yks tämmönen mun terapiamuoto, niin silloinhan aina laittaa sit Tinderin, koska sit sä niinku tapaat ihmisiä sitä kautta. Se on ollu siis siinä asiassa toimiva. Joo. Milloin mä oon ollu Hollannissa ja siellä sitten laittanu ja nähty jotain sit sitä kautta niinku porukalla, niin tohon se on ihan hauska. Niin on. Tommoseen, mut ei.
16:58
Joo. Mä en oo tollasta testannu, mut varmasti toimii. Sit Thaimaassa oltiin just silleen, et hei oot sä, okei, mä oon menossa jungle partyyn. Anette 39 kuulostaa ihan… Mut siis nyt mä elän tämmöstä vaihetta, että mä käyn välillä vähän Thaimaassa viidakossa bilettämässä. No mut siis oikeesti, sun kuuluukin. Ja siis miks ei? Tosi ihanaa. Niin. Niin, niin sit. Siis se on ollu tosi ihanaa siis vaan hyppää, tiedäksä, siitä kaikesta.
17:21
Välillä pitää vaan, tiedäksä, lähtee, lähtee vaan pois siitä ja. Niin nää äpit ja sovellukset toimii ulkomailla loistavasti, mut en usko, et tuun löytää mun tulevaa, jos mulle semmonen tulee, niin kumppania sovelluksista. Mm. Se on, se on vaikee. Ja sit se, että et jos sä löydät sieltä jonkun kiinnostavan, niin sit eiks se oo ihan yleistä, että sitä ghostataan vai mitä se on niinku, et yhtäkkiä, et tavallaan, et siellä on niin paljon sellaista jengiä, ketkä on, on ehkä vielä jossain, suht, niillä on erilaisia suhteita ja ne vähän niinku ettii sellaista ajanvietettä ja tällaista.
17:54
Niin sitten, sit ku mulla ei oo sellaista hirveetä mielenkiintoa nyt lähteä sellaiseen pyöritykseen mukaan. Niin. Vaan sit, sit kun mä oon etsimässä sitä kumppania, niin mä haluan niinku sitten tosissaan etsiä sitä, eikä sellaista niinku, että et vähän tapaillaan tai kirjoitellaan. Siis mähän niinku OnlyFansissa kirjoittelen työkseni anonyymeitä, anonyymien ihmisten kanssa, niin mua ei kiinnosta, tiedäksä, kirjoitella kenenkään kaa päivätolkulla jossain WhatsAppissa. Se on sama, kun mä tekisin töitä.
18:24
Ja mä en, siis se on varmaan tosi, se on joku ammattitauti tällaiselle OnlyFans-tuottajalle. Siis jos sä teet sitä, niin et sä halua, tiedäksä, kirjoitella. Se on ihan sama, kun mä kirjoittelisin niitä samoja juttuja tai laittaa jotain kuvaa itsestäni jollekin. En varmaan laita kuvia. Mee sinne OnlyFansiin ja maksa siitä. Mä ymmärrän sun pointin ja mä oon samaa mieltä siinä, et mäkään en jaksa huvikseen kirjoitella ihmisten kaa ja tutustua silleen.
18:46
Mut siinä kohtaa, kun sä olet kiinnostunut jostain ihmisestä, sit löytyy aikaa, sit sä jaksat. Sit sä oikeesti niinkun, se on kivaa se kirjoittelu ja odottaa, tiedäksä, niitä perhosia tulee vatsaan ja kaikkea, niin sit se on ihan eri asia. Mut et sä lähdet tutustumaan ihmiseen, ketä kohtaan sulla ei oo vielä mitään kemiaa tai tunteita, mm, ja kirjoittelee, niin se ei tällä hetkellä houkuttele ollenkaan. Ei. Mut mä tiedän ja muistan täysin, miltä tuntuu ihastua.
19:14
Mä ihastun tosi helposti. Sama. No niin mä ymmärsin. Ja se on pelottavaa, se on ihanaa. Mm. Ja se ihastumisen tunnehan on ihan mahtavaa. Siis siitä vapautuu varmaan jotain endorfiineja. Kyllä. Mutta samaan aikaan mua nyt pelottaa se kans, et hirveet suojamuurit on kyl päällä, et koska rakkaudesta, rakkaus ja kivut kulkee jotenkin käsi, tai tiedät, jotenkin, et ei haluaisi kyynistyä, mut silleen, että ihanaa ihastuu, mut jossain kohtaa se kaikki murtuu.
19:48
Eikä haluaisi ajatella näin, mut. Niin. Siis se on ihana tunne. Onhan se, mut sit jotenkin niinku, en mä tiedä. Mä oon vähän kans kyynistyny tohon, et mua ei niinku, mä en usko, et mä oon nyt ainakaan, siis mä oon varmaan tää vuoden, vuoden keissi. Mä oon ottanu siitä kirjasta niin paljon vaikutteita, minkä mä just luin ja siinä… Mikä se kirja on? Let them. Mä oon kuullu siitä.
20:10
Sä puhuit siitä viimeks jossain jaksossa, mut mistä se niinku kertoo? Siis se kertoo siitä, että sun pitää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja antaa muiden tehä mitä valintoja tahansa. Se on siis sun perheenjäsenet, et ne saa tehä niitä, et sä et saa niinku tavallaan provosoitua siitä, mitä ne päättää, vaan sä annat niitten tehä, vaikka se vähän sua ehkä häiritsee, mut opettelet silleen, et ei se sua häiritse, vaikka sit ne sun mielestä tekee vaikka vääriä päätöksiä.
20:37
Ja samoin, et sä annat itsellesi luvan. Et sä annat itsellesi luvan oikeesti olla nyt surullinen. Anna itsellesi oikeus tuntee näin tai anna itsellesi oikeus olla välittämättä. Okei. Mä voisin lukea ton kirjan. Kannattaa lukea. Joo. Mä, mä oon… Muutenkin pitäis lukea enemmän kirjoja. Mut en mä mitään lue, ku mä oikeesti kuuntelen. En mä, mä oon… Mä en osaa kyl. Mä niinku, jos valitsen lukemisen ja kuuntelun, niin kyl mä oon enemmän niinku tota lukenu, mut jotenkin toi kuuntelu on mulle semmonen, et se pitäis ottaa, koska sä voit kuunnella sit just salilla ja lenkillä ja autossa.
21:11
Just silleen. Niin. Joo, se on kyl. Joo. Mut on se niinkun toi deittailu tässä iässä, okei, meidän ikäsiä löytyy niissä sovelluksissa. Tosi monellehan se on sit hyvä vaihtoehto, koska öö asut jossain syrjässä. Se on niinku yksinäisyydelle hyvä, et sä voit joku mielellään jutella. Ihmiset on erilaisia. Mä en oo siinä vaiheessa tällä hetkellä. Mm. Mutta niinkun, kyllä mä koen, että se deittailu tänä päivänä on aika villiä. Se on sekavaa.
21:44
Se on tosi sekavaa ja just tää ghostaamishomma. Niin mä luulen, et siinä ilmiössä, niinku Tinderissäkin, kun ne jää roikkuu sinne, sieltä kyllähän mullakin jää roikkuu, niin se on se, et sit sä alat jutteleen toiselle. Tai no mun kohdalla se on ollu silleen, et mä, mua ei enää kiinnosta kauaa olla Tinderissä, mä meen tauolle. Mua alkaa ahdistaa. Mutta jotkut voi olla silleen, et onkin kuus naista siellä, tiedäksä, ja sitten… Niin, todennäköisesti.
22:09
Tai sit just silleen, että öö ihmiset, ketkä on vaikka seksin perässä, niin sithän niil, niillä pitää olla niinku vähän koko aika uutta, että koska ne ei halua sitoutua. Niin. Ja sit, et sä oisit yks, tiedäksä, pimu niistä jonkun… Mut en mäkään oo siellä ettiny mitään. Hei, en mäkään oo ettiny siellä mitään vakavaa. Mulla varmaan lukee, et en tiedä vielä, koska mä en todellakaan tiedä. Mut en mä nyt oo siellä mitään seksiseuraakaan.
22:30
Mä en oikeestaan ees tiedä, miks mä oon. Mä oon varmaan uteliaisuutta. Se on uteliaisuutta ja vähän sellaista, et on kiva saada vähän ihailua, kun joku tykkää tai tulee mätsi. Niin, ja sit just se, et ehkä sitä on aatellu, et ehkä se sit löytääkin jonkun, mut en mä, siis kyl mä toivon, et mä sienimetsältä löydän mun. Okei, ei. No mut vähän söpöä se oiskin, et oikeesti jostain… No ei, mut jostain, tiedäksä, livenä.
22:51
No joo. Mä oon yksin jossain metsässä siellä ja sit joku, et hei. No ei sitä tiedä kyllä. Mä lähen karkuun. Niin. Ei, vaan siis livenä. Livekohtaaminen. Silloin sä saat heti sen kuvan siitä ihmisestä. Sä aistit sen kemian ja se voi olla vaikka kaupassa. Mm. Onks mä edelleen liian delulu, et… Ei, ku siis kyl mä niinku näkisin, et esimerkiksi just tollaset illanvietot, et sä lähdet ravintolaan. Sinne menee ihmiset, ne on niinku tavallaan vapaalla ja nekin saattaa olla vähän silleen niinku uteliaita, niin sieltähän ne parhaiten löytää.
23:25
Tai mä ainakin koen, että, että helpoin, jos mä haluaisin nyt jonkun tämmösen kokemuksen saada jostain miehestä, niin kyl mä uskon, et se löytyy baarista. Niin. Baarista. Se voi löytyä lentokoneesta. Mun vieressä saattaa istua mies ja sit mä juttelen sille. Aivan, näytät sille TikTokin. No ei, ne oli, ne oli hauskoja tyyppejä, mut mulla on siis tapana jutella todellakin tuntemattomille ihmisille ja höpötellä ja milloin mä oon lentäny Dohaan, niin mun vieressä on istunu mies, kenen kaa me ollaan joku seitsemän tuntia vaan höpötelty ja sit me halattiin Dohassa, ku hän lähti sitten Balille jatkamaan.
24:00
Hänellä oli tehdas Jakartassa ja mä lähdin Dubaihin. Ja sit me vaan halattiin siinä ja… Ja sitten tota viimeeks ku mä menin Espanjaan, oli kaks nuorta kundia ja sitten tota niitten, mä olin vaan silleen, et otetaanko drinkit, ja sit meillä oli ihan sikahauskaa. Ja kerran mä istuin tota kahden K-kauppiaan keskellä silleen, että mä istuin siinä keskellä ja sit ne oli niinku molemmin puolin ja ne oli varannu varannu ne paikat, niin mä oon siinä keskellä silleen ja sit ne on silleen skoolaa sit mun yli ja sit ne on silleen, et otanks mä juomaa, ja sit meistä tuli ihan tosi hyviä kavereita siinä ja mekin halattiin sit siinä ja lähetettiin lomakuvia toisillemme.
24:35
Miks sä saat tollasia lentokonekavereita, ku musta tuntuu, et mun vieressä on aina, tiedätsä, jotain niinku, öö, jotenkin niinku sosiaalisesti kömpelöitä, niinku ahdistuneita ihmisiä tai sit ne nukkuu vaan siinä ja kuorsaa ja kuola valuu. Joo, vitsi mua ahdistaa, jos mä joudun sellasen viereen. On mulla niitäkin ollu. Mulla on ihan hirveitä kokemuksia lentokone-, siis ku mäkin oon paljon reissannu, mut mulla on ehkä nyt itellä sellanen vaihe, et mä en niinku ehkä saa irti ulkomaanreissailusta tai siitä, et ehkä lähtee Thaimaaseen tai muuta.
24:58
Mulla on ollu toi vaihe joskus. Mä tiedän, mitä sä tarkotat sillä, ja mä ymmärrän, et se on tosi fine, mut mulla ei ehkä oo tällä hetkellä sit sellasta reissaamisvaihetta. Voi johtua siitä, et mä oon ite reppureissannu koko kesän ilman kämppää, niin voi olla siitäkin. Sinä ja sun pinkki matkalaukku. Minä ja mun pinkki matkalaukku. Ollaan oltu kodittomia lasten kaa koko kesä, niin ehkä sen takia ei kiinnosta hirveesti matkailu, mutta sillon ku mä matkustin, niin siis mä sain välillä, mulla on ollu paniikkikohtauksia.
25:22
Niin mä sain kerran lentokoneessa, ku mä olin yksin. Mä en muista, mistä mä olin tulossa. Mä sain paniikkikohtauksen ja mä en pystyny olee siinä penkissä. Voi ei. Ei. Siis niinku et ku mä olin silleen, et et et mä en tiiä, miks mulla oli tarve avaa se vyö ja lähtee juoksee sinne vessaan. Niin. Ja sitten niinkun mulle vaan sit se niinku se, mikä se on se henkilö siellä, lentoemäntä.
25:46
Lentoemäntä. Mä tiedän. Ilolaulu. Joo. Öö, lentoemäntä, niin tota, niin se oli vaan silleen, et sä et saa nousta, et istu alas. Ja sit siihen mun vieressä oli sellanen öö mies, joka otti sit niinku, et et nyt se, et ei oo hätää, istu siihen. Ja sit mä vaan silleen, tiedätsä, niinku sitä niinku kauhee niinku kohtaus päällä. Ja sit niinku, no, sit mä niinku rauhoituin siihen ja mä olin vähän niinku silleen, et kohta se tulee uudestaan, et koska se tulee ja tuleeks se, eiks se tuu.
26:21
Ja sit se mies on vaan silleen, et ei oo mitään hätää, ei oo mitään hätää. Ja sit mä olin vaan silleen, et kiitos. Ai kauhee. Joo. Pahin paikka saada paniikkikohtaus. Niin, mut mun selän takana oli myös joku yhtä hullu ku minä, tyttö, ja sitten sillä oli siis sellasia, et sen piti huutaa koko aika jotenkin silleen, et täällä se nauro kauheen kovaa ja sillä oli jotain tällasia kans.
26:36
Ei ehkä niin niinku, tai siis sillä oli ehkä vähän isompia tota oireita ku mulla, niin sit sit ku se niinku koko ajan silleen, et ää, me me me tiputaan täältä, ja jotenkin niinku silleen, et sit se kauheen kovaa nauroi, et me tiputaan täältä, tää tippuu tää kone ja kaikki tämmöstä muuta. Joo. Joo. Siistii. Mä olin silleen, et ei hitto. Et nyt mun tavallaan, et ku mä tajusin, et kuinkas niinkun hädissään se oli siellä takana.
26:57
Voi ei. Niin, et siis se oli oikeesti, mä luulin, et se heitti läppää. Ei, ku siis sillä oli oikeesti jotain sellasia. Ja sit ku mä olin silleen, et et et niinku et mä en uskaltanu aluks kattoo, et mitä siellä tapahtuu, et et niinku, et onks se joku känniläinen, mut se oli tosiaan nuori tyttö ja sillä oli kans joku öö mies siinä niinku, että yritti niinku rauhoitella, mut se ei ees siis enää yrittäny rauhoitella, et ku se ei voinu sille tytölle mitään.
27:17
Mut mä rauhoituin tavallaan sen takia sit loppujen lopuks, ku mä tajusin, et eihän tässä mulla oo mitään hätää, et tos takana on niinku vielä pahempi. Niin. Toi on inhottavaa, ku lentokoneessa saa jonkun paniikkikohtauksen tai jonkun, niin. Mut nehän usein vaan tulee semmosessa jossain kulkuneuvossa ja niinku mehän puhuttiin sillon ku me oltiin siellä terapiassa niistä paniikkikohtauksista. Ja siis tää oli kyl tosi mielenkiintonen juttu niinku, mitä se sit, hän sit sano sen, että ku mäkin sanoin, et mä oon saanu niitä paniikkikohtauksia, mut mä pääsin helpolla, et ne kesti mulla vuoden, kaks.
27:47
Mm. Mut ne tuli aina just jossain bussissa ja junassa, ja se on ihan, tuntuu, et kaikki vaan huomaa ne, mut siis tuntuu, et se taju lähtee, niin jossain lentokoneessa ois ihan kauheeta saada niitä. Joo. Ja sit ku mä olin yksin. Mä vielä mietin silleen, että mä nyt en oo hirveesti lentäny yksin. On mulla nyt joitain kertoja. On ollu hyviäkin kertoja silleen, et ei oo niinku tapahtunu mitään ja kaikki on menny hyvin.
28:07
Mut ei oo kyllä noin hienoja niinku vierus-, vierustovereita ollu ku sulla, ku sä oot kertonu näistä, et aina siellä on joku, kenen kanssa sä kolistelet ja kilistelet jotain pulloja ja. Niin. Niin, niin, no joo, palataan joo äkkii vielä niihin. Siis sillä mielessä, et mitä kohtaamisia mulla on lentokoneessa ollu, niin siis kerran mä lensin Thaimaahan ja sit mun viereen istu thaimaalainen nainen, joka osas aika huonosti suomee tai englantii.
28:30
Mä en muista, kumpaa me sit puhuttiin. Ja sit se oli hyvä, ku se oli, hän oli vähän ujo, ja sitten me istuttiin, meillä oli, mä olin Premium Economyssa ekaa kertaa, on muuten vörtti. Ja tota noin niin sitten ku en saanu unta, niin minähän sitten tilasin rinksua siinä hänen kanssa sitten, et hänkin oli silleen, et sit se aina näytti, et otaks tollaset, ja mä olin silleen, et joo, otetaan tollaset.
28:51
Ja sit me tutustuttiin siinä ja sit selvis, et hänen ystävä on bisneksessä, mutta et hän osti liput heille, mutta hän ei sit mahtunu sinne bisnekseen, niin hän on sit tässä. Ja sit se oli vaan ku me niinku yritettiin nukkuu, mut sit me kurkitaan toiseemme, mä sanoin, aa, et säkään saanu, en mäkään saa unta. No, jatketaan sit jutusteluu, ja koko yö juteltiin ja sitten halattiin just ja sitten ku noustiin koneesta, niin mä näin sit sen sen kaverinkin siellä ja.
29:16
Kerran öö Matias ja Oltsi, eli mun ex-mies ja lapsi, istu eri rivillä ku minä, koska me säädettiin pahasti syyslomareissulla. Sen takia mä lensin yksin sinne Dohan kautta Dubaihin, ku öö Matiaksen ja Oliverin passit oli menny, ne ei ollu voimassa tarpeeks kauan. Ne jäi kyydistä. Meidän piti ostaa kaikki uudet lennot, niin mä lähin sit edeltä Dubaihin, ettei tarttis mun lentoja ostaa. Niin sit paluulentokin oli silleen eri rivillä, ja mä olin aluks silleen, et no tosi kiva.
29:44
Mut sit mun viereen istu kolme turkulaista naista. Ihan älyttömän hyviä tyyppejä. Meillä oli niin hauskaa. Ja ne oli kans tulossa just Balilta ja me sitten niitten reissuja kuunneltiin siinä. Meillä oli tosi kivaa ja. Ihanaa. Siis onks nyt, sulla on, niin. Ja mä luulen, tiedätsä, et tässä on se, että et sun energia tuo, sun energia niinku, miten sen sanois, sun energias vaan niinkun, siinä on vetovoima, joka ottaa ympärilleen noita samantyyppisiä ihmisiä.
30:15
Niin. Ja sitten, jos, niin. Niin. Mut kyl mulla on tilannetaju, totta kai, jos mun vieressä on joku, joka haluu levätä, niin en mä oo silleen tökkis sitä, et hei, mä oon tässä vieressä, mulla on tylsää. Vaan et kyl mä niinku silleen, no sit mä oon silleen, hm. Niin. Kurkin, oisko jossain muualla. Mut joo, deittailusta päästiin tähän. Niin. Mun pitää palaa vielä tohon paniikkikohtausjuttuun. Joo. Ku me oltiin siellä terapiassa ja sitten me otettiin puheeks nää, et niitä on ollu nytten ja sit mä sanoin siitä, et mullakin on ollu, niin sit hän sanoi, tää terapeutti, et se, et ihmisellä, kun ne on, et joilla ne laukee, niin ne kestää yleensä sen.
30:55
Mitä? Ei mitään. Hei, come on. No niin. Mä tiedän, mitä sä. Okei. Okei, palataan. Collect yourself. Jatka. Niin, niin tota, et ne kestää sen yks-kaks vuotta. Ja sit mä olin silleen, ku mä sanoin silleen, et niin, et ku mulla kävi niin tuuri, et mulla tuli niitä tosi paljon, minkä takia mulla jäi se koulukin kesken, se kauppis. Ja mä häpesin ihan hirveesti niitä. Ja sit mä oon silleen, et ku mä oon ymmärtäny, et ihmiset joutuu loppuelämän syömään lääkkeitä ja näin.
31:28
Ja mä en puhunu niistä varmaan ees. Miten mä nyt sanoin väärin? Eiku, eiku mä en pääse vaan yli. Okei, no jatketaan kohta. Niin, niin sit se, hän sanoi siis sen faktan, että ne kestää joskus sen yks-kaks vuotta, et ne sit menee vaan ohi. Ja mulla kävi tälleen ja mä oon tosi onnellinen siitä. Niin. Ku mä sanoin sitä, et mä pelkään sitä, et ku mulla on ollu niin hirveet paineet monta vuotta nytten ja oon kokenu tosi ikäviä asioita, et mä pelkään koko ajan, et ne laukee uudestaan.
31:58
Taas mä sanoin. Mm. Mm. Niin. Niin sit hän sanoi, et ei oo, ei se. Eiku mä sanoin vielä, mä pelkään mennä psykoosiin. Niin, joo, niin sanoit. Ja sit hän sanoi, et ei, ei, älä nyt, ei sekään. Ei mitään. Ai vitsi. Siis tiedätsä, ku on se tilanne, et et täs, täs kohtaa sä et saa nyt repee nauruun. Joo, mä tiedän. Niin, niin mulla oli äsken se, ku mä aattelin, et sä puhut vakavasta asiasta, ja sit mua vaan niinku, jäin niinku, jotenkin verkkokalvoille se.
32:27
Mm-m. Se tilanne, kun sä sanoit, niin jotenkin silleen. Niin mun joko. No joo. Mut ei se mitään. Ei se mitään. Tässä, tässä me voidaan, koska me ollaan molemmat siitä samanlaisia, että me todellakin väärässä tilanteessa aletaan nauraa ja, niin. Se on sitä. Eikä se oo ollu niinku mitenkään silleen. Nauru on hyvä asia, hei. Niin on. Ja siis niinku oikeesti, mä en tiiä, oonks mä jotenkin väsynyt tai jotenkin, et mua niinku siis naurattaa noin typerät asiat.
32:51
Ei ole typeriä. Aina kun sä naurat, niin sillon se ei oo ollu typerä asia, vaan se on vaan. Niin siis se on niin hölmöä silleen. Sit mua niinku rupes naurattaan se, et miten mä voin olla niin tyhmä, et mä nauran näin tyhmälle asialle. Ja sit mä mietin tätä tilannetta, et nyt mä en ainakaan saa nauraa. Ja sit mua tulee, tiedätsä, väkisin semmonen oikein blöh. Joo, ihmiset kuuntelee silleen, okei.
33:09
Niin, et kiva, et Anette puhuu tuolla ihan tollasesta vakavasta asiasta ja toi toinen vaan nauraa. Et. Hei. Joo. Vakavillekin asioille pitää pystyä nauraa ja nauru on oikeesti, se on niinku voimavara. Se on voimavara. Mut siis noista paniikkikohtauksista nyt, jos oikeesti vakavasti mietitään, niin mullahan on niitä tälläkin hetkellä. Niin. Tai siis. Tosi kiva. Ei. Ei tällä hetkellä. Mä aattelin, et ei mulle tuntunu tolta. Mä en pystyny ees sanottaa sitä, ku mulla oli paniikkikohtaus.
33:40
Mä olin vaan silleen, et hiki valuu ja. No niin, mutta tota ymmärrän. I get you. Joo. Mut se on varmaan aika… Niin sulla on tällä hetkellä? Mä voin jatkaa. Anu palaa kohta. Niin Anulla on siis tällä hetkellä, me ollaan puhuttu tästä, niinku näitä paniikkikohtauksia on tullu niinku viime aikoina. Joo. Ja onks ne tullu sulle jossain tietyssä tilanteessa? No siis tota, ootas nyt ku mä alan miettii. Ööm.
34:14
Niinku just jossain julkisissa ja… Onks sulla ollu monta vuotta niitä? On. Siis mulla on ollu niitä ja mä huomaan, et ehkä silleen, öö, suurin niinku laukaseva tekijä on se liian stressaava elämäntilanne. Tai se, että mä en niinku… No niin. Joo. Et jotenkin tota ehkä silleen on niin lukossa ollu sisältä tai silleen, ettei oo pystyny niinku olee oma ittensä ja on pitäny niinku mölyt mahassa niin pitkän aikaa, että et niinku, tiedätsä, sä niinku, sul tulee niinku korvasta, nenästä, silmistä, joka, sä vaan niinku oot sellasessa räjähdysherkkyydessä, et kohta niinku tulee.
34:54
Anu, mä tiedän todellakin, mistä sä puhut. Joo. Mut jos sulla on mahdollisuus nyt puhua niistä ja niinku päästä, et sulla ei oo semmosia, et sun pitää jonkun asian syyn takia olla hiljaa jostain asiasta, niin sithän sun kannattaa puhua, koska puhuminenhan auttaa. Kyllä. Ja siis kyl mä niinku ajattelinkin, että ja tiedänkin, et et pitää puhua. Mut ehkä mä oon niinku odottanu vaan sit sitä oikeeta hetkee, mikä ei oo vielä ilmaantunut, mutta niinku kyl se on tässä niinku työn alla.
35:23
Niin. Jep. Nythän me oltiin tota, missäs mä olin? Tota kutsuvierastilaisuudessa ja sit kaikki oli, ei, ei ollu mitään ihmeellistä. Kaikki meni tosi hyvin. Mut sitten ku mä pääsin sieltä poijes, niin sit mä jotenkin aattelin, et no, oli taas huonosti nukuttuja öitä yllättäen. Niin sitten, sit jotenkin vaan niinkun en mä ollu kyl syönytkään kauheen hyvin sillon. Mulla oli sellanen joku kunnon dieetti menossa. Niin sit varmaan jotenkin siihen liittyi semmonen, ettei kestäny sellasia pieniä, pieniäkään paineita.
35:55
Niin sit se niinku laukas. Ja sit mä huomasin, et mulla oli bussissa jo. Mä olin silleen, et ei täällä, pliis, ei täällä. Sit mä vähän niinku silleen nieleskelin ja sit yritin jotain vettä juoda siinä. Ja sit mul tuli vielä silleen, et mä en tienny ihan tarkkaan, mihin mä oon menossa sillä bussilla. Niin se epätietoisuus siitä, et sä et tiedä mihin, et löydä, millon sä oot perillä, löydätkö sä, meetkö sä oikeeseen suuntaan ees tällä hetkellä.
36:15
Se epätietoisuus siitä oli varmaan se su, se piste i:n päälle siihen, et mua rupes niinku, et se oli niinku liikaa. Toi oli ehkä sellanen, et et mä en ehkä osannu kuvitella, et et mua stressaa se semmonen niinku noin ehkä aktiivinen, öö, paikasta toiseen hyppiminen. Niin sit ehkä siinä niinkun bussissa tuli vaan se sellanen joku lopeen kyllästyminen vaan tähän niinku reissaamiseen. Mulla oli siinäkin joku matkalaukku mukana. Niin ihan vaan se, et matkalaukun perässä vetäminen voi stressata.
36:44
Mut kyl mä, ku sä sanoit tota, et sä ymmärrät mun innon matkustamiseen, niin mä en nyt vertais kuitenkaan tota, et sä etit niinku kämppää ittelles Suomessa matkalaukun kaa versus et sä lähet jonnekin. Ei se ookaan, mut ehkä just se, et jotenkin niinku, mä oon ollu himasta koko kesän pois. Niin sit jotenkin se, et ihanaa mennä kotiin ja ihanaa, ettei tarvii lähtee sieltä nyt mihinkään. Niin ei oo ehkä, mut se voi olla, et ku mä oon ollu pari viikkoo tos himassa, niin sit mä oon taas silleen, et no niin Anette, lähetäänks me Thaimaaseen vai mihin mennään?
37:13
Niin. Mut mä siis oon sitä mieltä, et reissun yks parhaimmista asioista on kotiinpaluu. Vaikka mä tykkään matkustamisesta, niin siis kuinka monta kertaa mä oon tullu kotiin jostain reissusta ja mä oon alkanu vaan itkee. Koska mä oon niin väsynyt, koska on ollu tosi rankka paluumatka. Tai se, et ihana kotona -tunne. Niin. Niin siis kyllähän se on osa sitä. Joskus pitää mennä pois, et taas arvostaa sitä omaa. Mm.
37:38
Se ei tarkota, et sun loma ois ollu epäonnistunut. Mm. Mut ku se vaan avartaa se matkailu ja. Niin. Toi on tosi uuvuttavaa toi, et sulla on niinku koko ajan matkalaukku, koko ajan sä oot silleen, minne mä seuraavaks? Se on levotonta. Kyllä. Mut mietipä sitä esimerkiksi lapset, niin ne elää siis, öö, kahdessa kodissa. Niin mä mietin tota kesää ihan vaan silleen, et mä otan vaan nyt niinku vähän kiinni tosta, miten lapset joutuu elää.
38:01
Et vuoroviikoin kamat siirtyy ja elämä siirtyy. Niin sitten mä mietin, et on se nyt, on se nyt niinku stressaavaa lapsillekin. Niin. No aijaa, ku sitähän mä oon miettiny tätä täs jutussa, että kun Oltsilla on välillä tullu sitä, että taasko pitää vaihtaa -lause. No nyt sitä ei tuu enää niin paljon. Kesällä toki meillä oli pidempi tää, et me jaettiin ne lomat silleen. Mm. Niin kyl mä oon miettiny, et on se ikävää, et lapsi joutuu eniten kärsii niinku erossa silleen tai et hänelle tulee isoimmat muutokset jotenkin.
38:32
Kuitenkin pieni ihminen ja näin, niin on se. Niin. Miksei ne aikuiset ois niitä, jotka, tiedätsä, hyppää, koska niillä on… Sitähän jotkut on, tiedätsä? Niin. Mä oon, mä joskus sitä ehdotin lasten isälle. Niin. Voisitko säkin ehdottaa? Mä mietin ihan samaa, et se ois ollu ihan loistavaa, koska meillä oli mun lapsen paras kaveri asuu naapurissa, koulu on vieressä, meidän talo ois ollu täydellinen. Se ois ollu ihan täydellinen ratkaisu.
38:53
Niin. Mut et siitä jotkut… Mä en muista, ehdotinko mä sitä ees ikinä vai oliko se mun tarkoitus ehdottaa? Mut siin sit tapahtu niin paljon, että eksä, hänellä oli jo uudet talot ja kaikki, niin ehkä sit se vähän menee hankalaks, mutta joo, monihan tekee tota. Niin. Ja siin, siinä on varmaan puolensa, mut on se nyt vähän, tiedätsä, silleen miettii, et sun eksä lähtee sieltä. Sä, sä meet niinku, et se on just lähteny, tiedätsä, kamojen kaa siinä.
39:19
Tekä näätte siinä parkkipaikalla. Sit sä meet sinne niinku laittaa lakanoita ja mietit, et kenenköhän kaa se on täällä nuohannu. No tuskin kenenkään kaa, jos se on lapsen kaa ollu siellä. No eihän se lapsen se aina oo. Niin. Öö. Niin no en mä tiiä. En mä tiedä. En mä oikeesti. Mulla on varmaan tää nahka tosiaan paksuuntunu. Ei kyl niinku. En mä ees kelannu noin pitkälle, mutta tolleen lapsen kannalta vois olla niinku tai sit sopii, et vaihda lakanat mennessäs, ettei, et sä tuut siivoo sinne toisen jälkiä.
39:52
Hyi. Ei. Se ois hirveetä. Mut toi vois olla oikeesti, koska, mm, en mä tiiä, oisko se joku terapeutti, joka mulle tota sano, että moni tekee. Mm. En oo kyl käyny muuten lastenvalvojallakaan tai tälleen, mutta niiltähän kans saa varmaan kaikkia tommosia neuvoja. Mutta myös ihminen on tosi sopeutuvainen. Aluks me ajatellaan ja syyllistetään itteemme siitä, et lapsi joutuu nyt kauheesti, mut kyllähän lapset sopeutuu tosi hyvin muutoksiin. Kyllä ne sopeutuu.
40:22
Ja mieti siis Mauno esimerkiksi, ni se on, se ei muista edes aikaa, että äiti ja isi ei ollu yhessä, koska se oli yks, kun ne erottiin. Niin no sit varsinki. Joo. Mm. Mut mehän oltiin hyvissä väleissä siis ja paljon vietettiin aikaa, vaikka me oltiin niinku erottu, mikä sit toisaalta oli ilmeisestikin jonkun teorian mukaan ei ollu hyvä asia, koska se antaa lapselle Joo, mäkin oon kuullu tän. Niin, et se antaa lapselle sen toivon, et äiti ja isi, niin äiti ja isi vois viel palata yhteen.
40:49
Joo. Mä oon kuullu kans. Must on hirveetä ajatella jälkeenpäin, et ku mä aattelin, et se niinkun antaa tai siis niinku että eihän sillä lapsella ois mitään tietoa äidin ja isän kemiasta, jos me ei oltais tai ku mä aattelin sen silleen, et ne, et se saa tai mä ajattelin, et ne lapset saa siitä tavallaan mallia siihen, miten äiti ja isä voi käyttäytyä keskenään toisiaan kohtaan, vaikka me ei olla yhessä.
41:13
Niin. Mut silti mä annoin varmaan pienemmälle toivoo siihen, että tässä ois vielä niinku mahdollisuuksia palata yhteen. Just tää. Joo, siis jep. Just se, että mäkin oon miettiny, et tommoset kohtaamiset vaan antais sen kuvan, et hei, et me pystytään olee riitelemättäkin samassa paikassa, mut joo, ei se välttämättä oo sitte niinku hyvä. Mm. Jep. Mutta tämmöstä se elämä on ja deittailusta lentokoneeseen paniikkikohtauksineen. Niin, ja lastenkasvatuksiin ja eroihin. Niin, ja elämänmuutoksiin, niin deittailu tänä päivänä toki on haastavaa, haastavampaa kun ennen lapsia.
41:58
Mhm. Ku palataan nyt siihen deittailuun taas, ku mul tuli yks semmonen juttu mieleen tässä, että, öö, mulla on tosiaan lapsi. Mm. Sulla on lapsia. Ja tota aika isoja elämänmuutoksia, niin missä kohtaa sä voit, jos sä vaikka tapaisit uuden ihmisen, niin sit esitellä lapset sille uudelle, koska mä koen, et nyt on aivan liian aikasta, et mä alkaisin ees puhuu mun lapsen kuullen mistään uudest ihmisestä tai koska mä en haluu mitään isoja muutoksia hänelle.
42:31
Mm. Ja sit se, että haluuks, et millon se tapahtuis? Se on ihan kauhee ajatella, et tulis sit uus ihminen ja pitäis kertoo lapselle, et nyt mä oon tavannu jonkun uuden. Joo. Mähän en sillon lasten isän eron jälkeen niin, okei, mul kävi kavereita. Siis mä aattelin silleen, ku mä viel kysyin sillon tyyliin terapeutilta, että et voiks niinkun, voiks mä niinku, voiks mun luona käydä miehiä, mitä, miehiä? Miehiä.
43:00
Miehiä. Ei mies. Siis kysyit sä terapeutilta vai lapsilta? Siis. Mitä sä? Kysyin siis terapeutilta, että voinko mä niinku tuoda kotiin miehiä. Terapeutilla varmaan silleen, että no, sitte ku sulla on lapsivapaa, ni voit. No mut siis joo. Mut totta kai meil kävi sit kummeja ja niinku muita, niin sit mä mietin, et no sama kai se on, et jos äitillä on vaan uusia kavereita. Joo. Niin! Uusia kavereita. Ei kaveri.
43:38
All out. Eiku mikä? Niin niin, siis just se, et mut millon sä esittelet sen niinku. Mut ei ne lapset oo tyhmiä. Ei ne ookaan, paitsi. Ei ne oo tyhmiä, mut kyl ne niinku pienenä ei tietysti varmaan ajattele. Ei ei ei ei. Mut just se, että just et mä en haluis ikinä siihen tilanteeseen, että sä niinku liian aikasin esittelet, että alat vaikka tapailemaan jotain ja sit liian aikasin esittelet itsesi, eiku siis sen miehen sun lapsille.
44:15
Ai hitto. Niin. Siis jotenki ja sit taas, et aha no ei oo, ei me olla enää kavereita sen kaa. Nyt tulikin tää uus kaveri. Ja sitte taas lapset joutuu niinku tapaamaan uuden äidin kaverin ja sitte, niin tohon mä en kyl haluu. Vaikka sä et voi koskaan tietää, miten se suhde niinku, mut kyl mä tota varjelen tota asiaa. Joo. Et koen, että, että vaikka mähän tiiän sen, et millon mä oon valmis deittailemaan ja vakavammin, niin tota tiiän sen vasta itse sitte, mutta mä koen kyl jotenki, että mun lapselle on ehkä liian aikasta, että mä, mm, niin, esittelisin ketään hänelle.
44:54
Niin. Joo, en mäkään sillon tota lasten isän jälkeen tosiaan, mä mietin sitä ja sit kävi tälleen, et no, et joku vaikka mun työkaveri tulee kahville, ni sit mä olin silleen, et no ihan yhtä lailla työkaveri niinku et ku ei ei se oo niinku mitään ja mul tulee uusia työkavereita ja tälleen, et totta kai niinku lasten pitää myös tietää, et niinku että äitilläkin on kavereita, mutta sithän se oli sen, BB:hän teki tavallaan, se rikko totaalisesti, koska lapsethan näki sen telkkaris, miten se äiti siellä puuhailee.
45:22
Me ei oo yhtään puhuttu tosta muuten. Joo. Ni sithän toi niinku tavallaan mä, mähän olin silleen, et ei ei ei ei, et ei ei tähän ketään. Ni sithän niinku kun kaikki tuns Hemmin, kaikki tuns mut, ni meil ei ollu sitä tutustumisvaihetta. Elikkä se tapahtu niinku tavallaan vasten mun tahtoani. Mä en ees halunnu sitä, mut se vaan niinku sitte Hemmi tuli sinne ja sit that's it. Pojat ties, ketä se on ja se on.
45:47
Kattoiks lapset BB:tä? No kattohan ne tietysti meidän äidin kanssa aina tietysti jotain niinku niitä koosteita ja sellasia niinku hyvän maun rajoissa. Eihän siellä nyt ollu ees hirveesti mitään sellasia. En mä muista yhtään mitään. Joo, mut eihän siellä niinku oo sellasta. Kyllähän nyt totta kai kiroiltiin tai jotain tällästä, mutta mut niinku äiti näytti niinku tiettyjä pätkiä just silleen, et miten siellä on menny ja näin. Niin, ku totta kai lapsia kiinnostaa, ku äiti on siellä ja.
46:10
Ja sit mä mietin sitäkin, et ku koska mun mielestä niinku uuden kumppanin löytämisessä on niinku nihkeintä ja ahdistavinta se, et sun pitää oikeesti niinku, tiedätsä, tehä vaikutus tyyliin sen puolison perheeseen ja tutustuu niihin ja käyttää aikaa siihen, et sä pääset siihen niinku, ni toi vaihe jäi mulla ja Hemmillä tyystin pois. Sen takia se niinku, sen takia siin oli, se oli niin helppo. Aivan. Niin. Ku se tapahtu ku itsestään.
46:35
Niin. Ni sit se, että yrität, et haluunks mä nähä tai osaanks mä ees nähdä enään vaivaa uudessa suhteessa siihen, että mun pitää se kiusallinen tutustumisvaihe ja sitte ne kaikki puolisot ja tehä vaikutus kaikkeen, ni siis, ööh, en. Niin, en tiedä. Tuntuu kauheen pitkältä prosessilta. Tuntuu. Mut jotenki mä mietin, et ja muistelen sillon, ku mä olin tosi ihastunu ja näin, ni sillon ei ollu mikään. Must oli ihana mennä tapaamaan.
47:00
Jännitti totta kai, mut se oli aivan ihanaa silleen niinku mennä tapaamaan tulevaa anoppia, appiukkoa ja näin, mutta tälleen ku etukäteen, ku ei oo viel tunteita ketään kohtaan, ni silleen miettii, et kauheen pitkä prosessi kaikki toi. Jep. Mut se menee sit luontevasti totta kai, ku on niinku. Sit ku on ihastunu ja on tavallaan motivaatio siihen. Niin, ja nyt mulla on niinku periaatteessa kahesta eri anopista kokemusta ja niitäkin on erilaisia, mutta niinku joo, se on, kyl se kuuluu sitte siihen.
47:32
Kyllä. Deittailuun, mutta nyt tosiaan deittailu on siin mieles muuttunu, et nytte sulla on niinku lapset jo, sit sillä kumppanilla saattaa olla kans lapsia ja sitte tää on ihan hullu, sit saattaa tulla viel uusioperheet, yhtäkkiä mun lapsella voi olla sisaruksia tai jotain siis tulevaisuudessa. Ei voi tietää. Ei voi tietää, mutta aika hurjaa niinku ajatella. Jep. Miten kaukaiselta tämmöset ajatukset on mun elämässä joskus tuntunu. Niin. Hei, ens kerralla puhutaan siit, mist me löydetään kunnon miehiä ja mikä on kunnon mies.
48:06
Okei, hyvä idea. Toi onkin mielenkiintonen. Nähään sitte myöhemmin. Joo. See you.
Käytetty kulta
Menettäminen on osa elämää, mutta se ei tee siitä yhtään helpompaa. Joskus menetämme ihmisen, joskus parisuhteen, unelman, turvallisuuden tunteen tai kokonaisen elämänvaiheen, jonka kuvittelimme kestävän ikuisesti. Tässä jaksossa puhumme omista kokemuksistamme menettämisestä. Si…
Pitääkö tietyn iän jälkeen pukeutua hillitymmin, luopua yökerhoista tai leikata hiukset lyhyiksi? Kuka nämä säännöt oikein keksii – ja miksi naisen ikääntymiseen liittyy niin paljon odotuksia? Anu haluaa naimisiin, mutta löytyykö rakkaus perinteisellä tavalla vai pitäisikö hypät…
Anu ja Anette sukeltavat menneiden ja tulevien työpaikkojen kauhutarinoin, muistelevat huikeita työprojekteja ja puivat treffejä, rikoksia sekä keski-ikäisten ystävyyssuhteiden kummallisuuksia. Kuka on oikea ystävä, kuka pelkkä tuttava – ja miksi aikuisten naisten ystävyyssuhteet…
Anette laittaa asuntonsa myyntiin ja remontoi kaksiota – mutta mitä kaikkea vanhasta pitää luopua, jotta voi aloittaa puhtaalta pöydältä? Anu haaveilee isommasta kodista ja pohtii myös perheenlisäystä. Jaksossa puhutaan asuntosijoittamisesta, keskeneräisestä osituksesta, ex-suht…
Tässä jaksossa Anu ja hänen juontajaparinsa pureutuvat seuraajien lähettämiin anonyymeihin olettamuksiin, jotka saavat keskustelun käymään kuumana heti alusta alkaen. Anu ja Anette jakavat omia kipeitä kokemuksiaan julkisesta arvostelusta ja pohtivat, miten paksun nahan kasvattam…
Mitä Anun aiemmista puheista on jäänyt hampaankoloon? Mitä Helmeri haluaa oikaista tai korjata? Tässä erikoisjaksossa Anette on laatinut kysymyksiä, joihin kumpikaan ei ole saanut valmistautua etukäteen. Luvassa suoria vastauksia, yllätyksiä ja näkökulmia, joita ei ole vielä kuu…
Millainen oli deittailu silloin nuorena, kun kaikki oli vielä uutta – ja millaista se on nyt, kun ikää on tullut, itsevarmuutta löytyy ja puumana liikutaan? Tässä jaksossa Anu ja Anette vertailevat deittailua ennen ja nyt. Miten miehiä lähestyttiin ennen? Kuka teki aloitteen? M…
Tässä Käytetty Kulta -jaksossa puhutaan suoraan ja kaunistelematta kauneusoperaatioista. Mitä Anu Puumalainen ja Anette Petäistö ovat käyneet tekemässä, missä operaatioita on tehty ja ennen kaikkea – millaisia kokemuksia niistä jäi? Käymme läpi omat kauneusoperaatiomme, mitä nii…
Käytetty kulta -podcastin avausjaksossa Anette Petäistö ja Anu Puumalainen istahtavat mikrofonin äärelle ensimmäistä kertaa omina itsenään. Molemmat naiset ovat kokeneet julkisuuden varjopuolet ja identiteetin rakentumisen jonkun toisen kautta, mutta nyt on aika rikkoa hiljaisuus…
Valikoima
Löydä itsellesi sopiva
Uusia podcasteja lisätään jatkuvasti
